Zaburi 137

1 E bath aore mag Babulon ne wabet piny kendo ne waywak kane waparo Sayun.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Ne wangʼawo thumbewa ewi omburi mane ni kanyo,

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 nimar joma ne omakowa nokwayowa wende kane wan kanyo, joma nesandowa nochunowa ni wawernegi wende mor; negiwachonwa niya, “Wernwauru achiel kuom wende Sayun!”

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Ere kaka wanyalo wero wende Jehova Nyasaye kapod wan e piny ma wendo?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 Ka dipo ni wiya owil kodi, yaye Jerusalem, to mad lweta ma korachwich wiye wil gi tichne.

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Mad lewa moki e danda ka dipo ni ok apari, ka dipo ni ok aketo chunya kuomi, yaye Jerusalem, morna maduongʼ mogik.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Parie gima ne jo-Edom otimo, yaye Jehova Nyasaye, parie gima negitimo chiengʼ mane Jerusalem opodho. Ne gikok matek niya, “Mukeuru ogoye piny. Mukeuru ogore piny gi mise mare duto!”

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Yaye nyar Babulon, in mochanni kethruok, ngʼama nochuli kuom gima isetimonwa en jahawi,

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 ngʼat manomak nyithindi mayom mi gogi piny e lwendni en jahawi.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!