Zaburi 122

1 Wer ma ji wero kadhi e hekalu. Mar Daudi. Ne amor gi joma nowachona niya, “Wadhiuru e od Jehova Nyasaye.”

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 Tiendewa ochungʼ e dhorangeyeni, yaye Jerusalem.

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Jerusalem oger ka dala ma ji odakie machiegni motenore.

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 Kanyo e kama ogendini idho dhiye, ogendini mag Jehova Nyasaye dhi kuno, mondo opak nying Jehova Nyasaye ka giluwo chike mane omi Israel.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Kanyo ema kombe loch mag ngʼado bura nitie gin kombe loch mag jood Daudi.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Lamuru mondo Jerusalem obed gi kwe. Lamuru niya, “Mad joma oheri bed gi kwe.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Mad kwe yudre ei alworani, adier kwe mondo obedi ei ohinga mochieli.”

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Nikech owetena gi osiepena modak e iyi, awacho niya, “Jerusalem mondo obed gi kwe.”

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Nikech wach od Jehova Nyasaye ma Nyasachwa, adwaro ni idhi maber.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.