Ayub 29
1 Ayub nomedo wuoyo kawacho niya,
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 “Yaye, mad ngʼato dwoka e ndalona machon kendo kinde mane Nyasaye orita maber,
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 ka en koda kuonde duto kendo ka lerne ne menyona kuonde motimo mudho mane awuothe!
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Ee, mano kaka agombo ndalogo mane pod ategno, kinde mane Nyasaye gwedho oda nikech ne en osiepna,
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 ma en ndalono ma Jehova Nyasaye Maratego ne pod ni koda kendo nyithinda noketa diere,
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 ne en ndalo ma yorega ne dhi maber kendo yiende mag zeituni ne nyak maber.
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 “Kindeno kane adonjo gie ranga dala mi abet e koma ei paw bura,
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 to yawuowi ne weyona yo ka onena to jodongo to ne oana malo.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Jotend ogendini ne weyo wuoyo, kendo negilingʼ thi ka giumo dhogi.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Ruodhi kane onena to ne wuoyo gi dwol mapiny kendo onge ngʼama ne nyalo winjo gima negiwacho.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Ngʼato angʼata mane owinja ne loso maber kuoma, kendo joma nonena ne pwoya,
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 nikech ne akonyo joma odhier mane ywak ka dwaro kony, kod joma onge wuonegi mane onge gi joma dikonygi.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Ngʼama ne chiegni tho nogwedha; kendo namiyo chuny dhako ma chwore otho duogo mi ower gi mor.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Arwako tim makare kod adiera ka lepa.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Ne abedo wangʼ muofni kendo tiende pudhe.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Ne abedo wuon jochan; kendo ne akawo chandruok joma welo.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Ne aketho teko mar joma thiro ji mi agologi e lwet joma dwaro hinyogi.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 “Ne aparo e chunya ni, ‘Tho biro kawa mos ka adak maber e dalana, kendo ka hika mae pinyni oniangʼ,
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Achalo gi yath, madongo e bath aora madongo ka ngʼich nikech tiendene ochwo pi kendo thoo biro bedo e bedena gotieno.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Huma mara biro siko kalandore kendo tekra nosiki!’
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 “Ji ne chikona itgi ka geno konyruok mathoth, negirito rieko mawuok e dhoga ka gilingʼ mos.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Onge ngʼama ne loso bangʼa; wechena ne lwar e itgi mos ka ngʼidho.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 Ne girita ka joma rito koth ndalo oro, kendo negimor gi wechena mana ka joma rito kodh chwiri.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Kane abwonjo kodgi to ne amako dhogi; kendo ler mane rieny koa e lela wangʼa, ne morogi ahinya.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 An ema ne anyisogi yo monego gilu kendo nabedo kaka ruodhgi; ne achalo ruoth e dier jokedo mage; bende ne achalo ngʼat mahoyo joma ywak.”
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
