Ayub 29
1 Ayub nomedo wuoyo kawacho niya,
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 “Yaye, mad ngʼato dwoka e ndalona machon kendo kinde mane Nyasaye orita maber,
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 ka en koda kuonde duto kendo ka lerne ne menyona kuonde motimo mudho mane awuothe!
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Ee, mano kaka agombo ndalogo mane pod ategno, kinde mane Nyasaye gwedho oda nikech ne en osiepna,
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 ma en ndalono ma Jehova Nyasaye Maratego ne pod ni koda kendo nyithinda noketa diere,
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 ne en ndalo ma yorega ne dhi maber kendo yiende mag zeituni ne nyak maber.
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 “Kindeno kane adonjo gie ranga dala mi abet e koma ei paw bura,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 to yawuowi ne weyona yo ka onena to jodongo to ne oana malo.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Jotend ogendini ne weyo wuoyo, kendo negilingʼ thi ka giumo dhogi.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 Ruodhi kane onena to ne wuoyo gi dwol mapiny kendo onge ngʼama ne nyalo winjo gima negiwacho.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 Ngʼato angʼata mane owinja ne loso maber kuoma, kendo joma nonena ne pwoya,
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 nikech ne akonyo joma odhier mane ywak ka dwaro kony, kod joma onge wuonegi mane onge gi joma dikonygi.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Ngʼama ne chiegni tho nogwedha; kendo namiyo chuny dhako ma chwore otho duogo mi ower gi mor.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Arwako tim makare kod adiera ka lepa.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Ne abedo wangʼ muofni kendo tiende pudhe.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Ne abedo wuon jochan; kendo ne akawo chandruok joma welo.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Ne aketho teko mar joma thiro ji mi agologi e lwet joma dwaro hinyogi.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 “Ne aparo e chunya ni, ‘Tho biro kawa mos ka adak maber e dalana, kendo ka hika mae pinyni oniangʼ,
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Achalo gi yath, madongo e bath aora madongo ka ngʼich nikech tiendene ochwo pi kendo thoo biro bedo e bedena gotieno.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Huma mara biro siko kalandore kendo tekra nosiki!’
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 “Ji ne chikona itgi ka geno konyruok mathoth, negirito rieko mawuok e dhoga ka gilingʼ mos.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Onge ngʼama ne loso bangʼa; wechena ne lwar e itgi mos ka ngʼidho.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Ne girita ka joma rito koth ndalo oro, kendo negimor gi wechena mana ka joma rito kodh chwiri.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Kane abwonjo kodgi to ne amako dhogi; kendo ler mane rieny koa e lela wangʼa, ne morogi ahinya.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 An ema ne anyisogi yo monego gilu kendo nabedo kaka ruodhgi; ne achalo ruoth e dier jokedo mage; bende ne achalo ngʼat mahoyo joma ywak.”
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
