< Ayub 14 >

1 “Dhano ma dhako onywolo ndalone nok kendo oneno chandruok mathoth.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 Odongo piyo piyo ka maua bangʼe to oner; mana ka tipo makadho ma ok siki.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Ngʼat machal kamano bende inyalo dewo? Bende dikele e nyimi adier mondo iyale?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 En ngʼa manyalo kelo gima ler kogolo kuom gima ochido? Onge kata achiel!
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 Ndalo dhano nosekwan chon; isechano kar romb dwechene, kendo iseketo gikone ma ok onyal kalo.
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 Omiyo gol wangʼi kuome kendo weye mos, mondo ochamie luche gi mor kaka ngʼama ondiki timo.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 “Yien ber nyalo bedo gi geno: ka osetongʼe to nitie geno ni onyalo loth, kendo chunye maloth manyien ok rem mak odongo.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Kata obedo ni tiendene towo kendo miyo osikene tho,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 to kata kamano, kowinjo much pi, to oloth, mana ka yien mochako dongo.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Dhano to tho kendo iike e bwo lowo; oyweyo mogik, kendo kare rumo chuth.
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Mana kaka pi dwono e nam kata kaka dier aora pi duone mi two,
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 e kaka dhano nindo piny kendo ok ochak ochungʼ; ok ochak onen kendo bende ok nochiewe e nindoneno.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 “Mad ne ipanda ei liel mondo ne abed maonge nyaka chop mirimbi rum, bangʼe to iket kinde ma ibiro parae kendo! (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 Ka ngʼato otho, bende dochak obed mangima kendo? Ndalona duto mag tichna matek abiro rito, an to abiro dhil gi thagruokna, nyaka kinde maber chopi.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Ibiro luongo, kendo abiro dwoki; ibiro gombo neno chwech ma lweti osechweyo.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Eka inikwan kuonde matienda onyono to ok inisik kinona mondo ikwan richo ka richo matimo.
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 Kethoga ibiro ket ei ofuku mi din ma ok yawre, kendo inium richona.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 “Mana kaka pi ywero got kendo barore kendo kaka lwanda chorore kawuok kare,
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 kendo kaka pi ywero kite kendo koth maduongʼ ywero lowo, kamano e kaka iketho geno ma dhano nigo.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Ihewe dichiel kendo mogik, kendo olal nono; iloko kit wangʼe, kendo igole e dier ji chuth.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 Kata ka yawuote yudo duongʼ bangʼe, to en okia kendo kata ka giyudo wichkuot, to ok one gi wangʼe.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 Gima owinjo en mana rem manie dende owuon kendo oywagore kende owuon.”
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."

< Ayub 14 >