Salme 91
1 Den der sidder i den Højestes Skjul og dvæler i den Almægtiges Skygge,
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2 siger til HERREN: Min Tilflugt, min Klippeborg, min Gud, på hvem jeg stoler.
se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
3 Thi han frier dig fra Fuglefængerens Snare, fra ødelæggende Pest;
Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4 han dækker dig med sine Fjedre, under hans Vinger finder du Ly, hans Trofasthed er Skjold og Værge.
Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
5 Du frygter ej Nattens Rædsler, ej Pilen der flyver om Dagen
Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6 ej Pesten, der sniger i Mørke, ej Middagens hærgende Sot.
et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
7 Falder end tusinde ved din Side, ti Tusinde ved din højre Hånd, til dig når det ikke hen;
Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
8 du ser det kun med dit Øje, er kun Tilskuer ved de gudløses Straf;
Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
9 (thi du, HERRE, er min Tilflugt) den Højeste tog du til Bolig.
Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
10 Der times dig intet ondt, dit Telt kommer Plage ej nær;
Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11 thi han byder sine Engle at vogte dig på alle dine Veje;
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12 de skal bære dig på deres Hænder, at du ikke skal støde din Fod på nogen Sten;
He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
13 du skal træde på Slanger og Øgler, trampe på Løver og Drager.
Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
14 "Da han klynger sig til mig, frier jeg ham ud, jeg bjærger ham, thi han kender mit Navn;
"Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15 kalder han på mig, svarer jeg ham, i Trængsel er jeg hos ham, jeg frier ham og giver ham Ære:
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16 med et langt Liv mætter jeg ham og lader ham skue min Frelse!"
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
