Salme 81
1 (Til Sangmesteren. Al-haggittit. Af Asaf.) Jubler for Gud, vor Styrke, råb af fryd for Jakobs Gud,
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 istem Lovsang, lad Pauken lyde, den liflige Citer og Harpen;
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 stød i Hornet på Nymånedagen, ved Fuldmåneskin på vor Højtidsdag!
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 Thi det er Lov i Israel, et Bud fra Jakobs Gud;
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 han gjorde det til en Vedtægt i Josef, da han drog ud fra Ægypten, hvor han hørte et Sprog, han ikke kendte.
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 "Jeg fried hans Skulder for Byrden, hans Hænder slap fri for Kurven.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 I Nøden råbte du, og jeg frelste dig, jeg svarede dig i Tordenens Skjul, jeg prøvede dig ved Meribas Vande. (Sela)
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Hør, mit Folk, jeg vil vidne for dig, Israel, ak, om du hørte mig!
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 En fremmed Gud må ej findes hos dig, tilbed ikke andres Gud!
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 Jeg, HERREN, jeg er din Gud! som førte dig op fra Ægypten; luk din Mund vidt op, og jeg vil fylde den!
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 Men mit Folk vilde ikke høre min Røst, Israel lød mig ikke.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 Da lod jeg dem fare i deres Stivsind, de vandrede efter deres egne Råd.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 Ak, vilde mit Folk dog høre mig, Israel gå mine Veje!
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 Da kued jeg snart deres Fjender, vendte min Hånd mod deres Uvenner!
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 Deres Avindsmænd skulde falde og gå til Grunde for evigt;
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 jeg nærede dig med Hvedens Fedme, mættede dig med Honning fra Klippen!"
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
