Salme 63

1 (En salme af David, da han var i Judas ørken.) Gud, du er min Gud, dig søger jeg, efter dig tørster min Sjæl, efter dig længes mit Kød i et tørt, vansmægtende, vandløst Land

Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.

2 (således var det, jeg så dig i Helligdommen) for at skue din Vælde og Ære;

Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;

3 thi din Nåde er bedre end Liv, mine Læber skal synge din Pris.

Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.

4 Da vil jeg love dig hele mit Liv, opløfte Hænderne i dit Navn,

Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.

5 Som med fede Retter mættes min Sjæl, med jublende Læber priser min Mund dig,

Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.

6 når jeg kommer dig i Hu på mit Leje, i Nattevagterne tænker på dig;

Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua: kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.

7 thi du er blevet min Hjælp, og jeg jubler i dine Vingers Skygge.

Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.

8 Dig klynger min Sjæl sig til, din højre holder mig fast.

Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.

9 Forgæves står de mig efter livet, i Jordens Dyb skal de synke,

Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.

10 gives i Sværdets Vold og vorde Sjakalers Bytte.

Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.

11 Men Kongen glædes i Gud; enhver, der sværger ved ham, skal juble, thi Løgnernes Mund skal lukkes.

Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.