Salme 44
1 (Til sangmesteren. Af Koras sønner. En maskil.) Gud, vi har hørt det med egne ører, vore Fædre har fortalt os derom; du øved en Dåd i deres Dage, i Fortids Dage med din Hånd;
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Folk drev du bort, men plantede hine, Folkeslag knuste du, men dem lod du brede sig;
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 thi de fik ej Landet i Eje med Sværdet, det var ej deres Arm, der gav dem Sejr, men det var din højre, din Arm og dit Ansigts Lys, thi du havde dem kær.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Du, du er min Konge, min Gud, som sender Jakob Sejr.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Ved dig nedstøder vi Fjenden, Modstanderne træder vi ned i dit Navn;
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 thi ej på min Bue stoler jeg, mit Sværd kan ikke give mig Sejr;
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 men du gav os Sejr over Fjenden, du lod vore Avindsmænd blive til Skamme.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 Vi roser os altid af Gud, dit Navn vil vi love for evigt. (Sela)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 Dog har du forstødt os, gjort os til Spot, du drager ej med vore Hære;
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 du lader os vige for Fjenden, vore Avindsmænd tager sig Bytte;
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 du har givet os hen som Slagtekvæg, og strøet os ud mellem Folkene,
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 dit Folk har du solgt til Spotpris, vandt ikke Rigdom ved Salget.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Til Hån for Naboer gør du os, til Spot og Spe for Grander,
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 du gør os til Mundheld blandt Folkene, lader Folkeslagene ryste på Hovedet ad os.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Min Skændsel er mig altid i Tanke, og Skam bedækker mit Åsyn
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 for spottende, hånende Tale, for Fjendens og den hævngerriges Blikke.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 Alt det kom over os, skønt vi glemte dig ikke, sveg ikke heller din Pagt!
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Vort Hjerte veg ikke fra dig, vore Skridt forlod ej din Vej.
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 Dog knuste du os, hvor Sjakalerne bor, og indhylled os i Mørke.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Havde vi glemt vor Guds Navn, bredt Hænderne ud mod en fremmed Gud,
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 vilde Gud ej opspore det? Han kender jo Hjerternes Løn dom
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 nej, for din Skyld dræbes vi Dagen lang og regnes som Slagtekvæg!
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Vågn op, hvi sover du, Herre? Bliv vågen, forstød ej for stedse!
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Hvorfor vil du skjule dit Åsyn, glemme vor Nød og Trængsel?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 Thi vor Sjæl ligger bøjet i Støvet, vort Legeme klæber ved Jorden.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Stå op og kom os til Hjælp, forløs os for din Miskundheds Skyld!
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
