Salme 132
1 (Sang til Festrejserne.) HERRE, kom David i Hu for al hans møje,
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 hvorledes han tilsvor HERREN, gav Jakobs Vældige et Løfte:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 "Jeg træder ej ind i mit Huses Telt, jeg stiger ej op på mit Leje,
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 under ikke mine Øjne Søvn, ikke mine Øjenlåg Hvile,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 før jeg har fundet HERREN et Sted, Jakobs Vældige en Bolig!"
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 "Se, i Efrata hørte vi om den, fandt den på Ja'ars Mark;
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 lad os gå hen til hans Bolig, tilbede ved hans Fødders Skammel!"
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 HERRE, bryd op til dit Hvilested, du og din Vældes Ark!
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Dine Præster være klædte i Retfærd, dine fromme synge med Fryd!
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 For din Tjener Davids Skyld afvise du ikke din Salvede!"
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 HERREN tilsvor David et troværdigt, usvigeligt Løfte: "Af din Livsens Frugt vil jeg sætte Konger på din Trone.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Såfremt dine Sønner holder min Pagt og mit Vidnesbyrd, som jeg lærer dem, skal også deres Sønner sidde evindelig på din Trone!
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Thi HERREN har udvalgt Zion, ønsket sig det til Bolig:
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 Her er for evigt mit Hvilested, her vil jeg bo, thi det har jeg ønsket.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Dets Føde velsigner jeg, dets fattige mætter jeg med Brød,
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 dets Præster klæder jeg i Frelse, dets fromme skal synge med Fryd.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Der lader jeg Horn vokse frem for David, sikrer min Salvede Lampe.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Jeg klæder hans Fjender i Skam, men på ham skal Kronen stråle!"
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
