Salme 130

1 (Sang til Festrejserne.) Fra det dybe råber jeg til

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

2 o Herre hør min Røst! Lad dine Ører lytte til min tryglende Røst!

Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

3 Tog du Vare, HERRE, på Misgerninger, Herre, hvo kunde da bestå?

Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

4 Men hos dig er der Syndsforladelse, at du må frygtes.

Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

5 Jeg håber. på HERREN, min Sjæl håber på hans Ord,

Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

6 på Herren bier min Sjæl mer end Vægter på Morgen, Vægter på Morgen.

Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

7 Israel, bi på HERREN! Thi hos HERREN er Miskundhed, hos ham er Forløsning i Overflod.

Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

8 Og han vil forløse Israel fra alle dets Misgerninger,

Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.