Salme 129

1 (Sang til Festrejserne.) De trængte mig hårdt fra min ungdom - så siger Israel

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 de trængte mig hårdt fra min Ungdom, men kued mig ikke.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Plovmænd pløjed min Ryg, trak lange Furer;

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 retfærdig er HERREN, han overskar de gudløses Reb.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Alle, som hader Zion, skal vige med Skam,

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 blive som Græs på Tage, der visner, førend det skyder Strå,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 og ikke fylder Høstkarlens Hånd og Opbinderens Favn;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 Folk, som går forbi, siger ikke: "HERRENs Velsignelse over eder! Vi velsigner eder i HERRENs Navn!"

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.