Salme 119
1 Salige de, hvis Vandel er fulde, som vandrer i HERRENs Lov.
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2 Salige de, der agter på hans Vidnesbyrd, søger ham af hele deres Hjerte.
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3 de, som ikke gør Uret, men vandrer på hans Veje.
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
4 Du har givet dine Befalinger, for at de nøje skal holdes.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5 O, måtte jeg vandre med faste Skridt, så jeg holder dine Vedtægter!
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6 Da skulde jeg ikke blive til - Skamme, thi jeg så hen til alle dine Bud.
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7 Jeg vil takke dig af oprigtigt Hjerte, når jeg lærer din Retfærds Lovbud.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8 Jeg vil holde dine Vedtægter, svigt mig dog ikke helt!
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9 Hvorledes holder en ung sin Vej ren? Ved at bolde sig efter dit Ord.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10 Af hele mit Hjerte søger jeg dig, lad mig ikke fare vild fra dine Bud!
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11 Jeg gemmer dit Ord i mit Hjerte for ikke at synde imod dig.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12 Lovet være du, HERRE, lær mig dine Vedtægter!
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13 Jeg kundgør med mine Læber alle din Munds Lovbud.
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14 Jeg glæder mig over dine Vidnesbyrds Vej, som var det al Verdens Rigdom.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Jeg vil grunde på dine Befalinger og se til dine Stier.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16 I dine Vedtægter har jeg min Lyst, jeg glemmer ikke dit Ord.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17 Und din Tjener at leve, at jeg kan holde dit Ord.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18 Oplad mine Øjne, at jeg må skue de underfulde Ting i din Lov.
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19 Fremmed er jeg på Jorden, skjul ikke dine Bud for mig!
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20 Altid hentæres min Sjæl af Længsel efter dine Lovbud.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
21 Du truer de frække; forbandede er de, der viger fra dine Bud.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22 Vælt Hån og Ringeagt fra mig, thi jeg agter på dine Vidnesbyrd.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23 Om Fyrster oplægger Råd imod mig, grunder din Tjener på dine Vedtægter.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24 Ja, dine Vidnesbyrd er min Lyst, det er dem, der giver mig Råd.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 I Støvet ligger min Sjæl, hold mig i Live efter dit Ord!
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26 Mine Veje lagde jeg frem, og du bønhørte mig, dine Vedtægter lære du mig.
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27 Lad mig fatte dine Befalingers Vej og grunde på dine Undere.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28 Af Kummer græder. min Sjæl, oprejs mig efter dit Ord!
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29 Lad Løgnens Vej være langt fra mig og skænk mig i Nåde din Lov!
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30 Troskabs Vej har jeg valgt, dine Lovbud attrår jeg.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31 Jeg hænger ved dine Vidnesbyrd, lad mig ikke beskæmmes, HERRE!
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32 Jeg vil løbe dine Buds Vej, thi du giver mit Hjerte at ånde frit.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33 Lær mig, HERRE, dine Vedtægters Vej, så jeg agter derpå til Enden.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34 Giv mig Kløgt, så jeg agter på din Lov og holder den af hele mit Hjerte.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35 Før mig ad dine Buds Sti, thi jeg har Lyst til dem.
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36 Bøj mit Hjerte til dine Vidnesbyrd og ej til uredelig Vinding.
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37 Vend mine Øjne bort fra Tant, hold mig i Live ved dit Ord!
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38 Stadfæst for din Tjener dit Ord, så jeg lærer at frygte dig.
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39 Hold borte fra mig den Skændsel, jeg frygter, thi dine Lovbud er gode.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40 Se, dine Befalinger længes jeg efter, hold mig i Live ved din Retfærd!
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41 Lad din Miskundhed komme over mig, HERRE, din Frelse efter dit Ord,
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42 så jeg har Svar til dem, der spotter mig, thi jeg stoler på dit Ord.
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
43 Tag ikke ganske Sandheds Ord fra min Mund, thi jeg bier på dine Lovbud.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44 Jeg vil stadig holde din Lov, ja evigt og altid;
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45 jeg vil vandre i åbent Land, thi dine Befalinger ligger mig på Sinde.
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46 Jeg vil tale om dine Vidnesbyrd for Konger uden at blues;
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47 jeg vil fryde mig over dine Bud, som jeg højlige elsker;
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48 jeg vil udrække Hænderne mod dine Bud og grunde på dine Vedtægter.
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49 Kom Ordet til din Tjener i Hu, fordi du har ladet mig håbe.
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50 Det er min Trøst i Nød, at dit Ord har holdt mig i Live.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51 De frække hånede mig såre, dog veg jeg ej fra din Lov.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52 Dine Lovbud fra fordum, HERRE, kom jeg i Hu og fandt Trøst.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
53 Harme greb mig over de gudløse, dem, der slipper din Lov.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54 Dine vedtægter blev mig til Sange i min Udlændigheds Hus.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55 Om Natten kom jeg dit Navn i Hu, HERRE, jeg holdt din Lov.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56 Det blev min lykkelige Lod: at agte på dine Befalinger.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57 Min Del er HERREN, jeg satte mig for at holde dine Ord.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58 Jeg bønfaldt dig af hele mit Hjerte, vær mig nådig efter dit Ord!
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59 Jeg overtænkte mine Veje og styred min Fod tilbage til dine Vidnesbyrd.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60 Jeg hasted og tøved ikke med at holde dine Bud.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61 De gudløses Snarer omgav mig, men jeg glemte ikke din Lov.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62 Jeg, står op ved Midnat og takker dig for dine retfærdige Lovbud.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63 Jeg er Fælle med alle, der frygter dig og holder dine Befalinger.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64 Jorden er fuld af din Miskundhed, HERRE, lær mig dine Vedtægter!
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
65 Du gjorde vel mod din Tjener, HERRE, efter dit Ord.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66 Giv mig Forstand og indsigt, thi jeg tror på dine Bud.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67 For jeg blev ydmyget, for jeg vild, nu holder jeg dit Ord.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68 God er du og gør godt, lær mig dine Vedtægter!
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69 De frække tilsøler mig med Løgn, men på dine Bud tager jeg hjerteligt Vare.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70 Deres Hjerte er dorskt som Fedt, jeg har min Lyst i din Lov.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71 Det var godt, at jeg blev ydmyget, så jeg kunde lære dine Vedtægter.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72 Din Munds Lov er mig mere værd end Guld og Sølv i Dynger.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73 Dine Hænder skabte og dannede mig, giv mig Indsigt; så jeg kan lære dine Bud!
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74 De, der frygter dig, ser mig og glædes, thi jeg bier på dit Ord.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75 HERRE, jeg ved, at dine Bud er retfærdige, i Trofasthed har du ydmyget mig.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76 Lad din Miskundhed være min Trøst efter dit Ord til din Tjener!
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77 Din Barmhjertighed finde mig, at jeg må leve, thi din Lov er min Lyst.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78 Lad de frække beskæmmes, thi de gør mig skammelig Uret, jeg grunder på dine Befalinger.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79 Lad dem, der frygter dig, vende sig til mig, de, der kender dine Vidnesbyrd.
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80 Lad mit Hjerte være fuldkomment i dine Vedtægter, at jeg ikke skal blive til Skamme.
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81 Efter din Frelse længes min Sjæl, jeg bier på dit Ord.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
82 Mine Øjne længes efter dit Ord og siger: "Hvornår mon du trøster mig?"
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83 Thi jeg er som en Lædersæk i Røg, men dine Vedtægter glemte jeg ikke.
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84 Hvor langt er vel din Tjeners Liv? Når vil du dømme dem, der forfølger mig?
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85 De frække grov mig Grave, de, som ej følger din Lov.
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86 Alle dine Bud er trofaste, med Løgn forfølger man mig, o hjælp mig!
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87 De har næsten tilintetgjort mig på Jorden, men dine Befalinger slipper jeg ikke.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88 Hold mig i Live efter din Miskundhed, at jeg kan holde din Munds Vidnesbyrd.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89 HERRE, dit Ord er evigt, står fast i Himlen.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90 Din Trofasthed varer fra Slægt til Slægt, du grundfæsted Jorden, og den står fast.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Dine Lovbud står fast, de holder dine Tjenere oppe.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92 Havde din Lov ej været min Lyst, da var jeg omkommet i min Elende.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93 Aldrig i Evighed glemmer jeg dine Befalinger, thi ved dem holdt du mig i Live.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94 Din er jeg, frels mig, thi dine Befalinger ligger mig på Sinde.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95 De gudløse lurer på at lægge mig øde, dine Vidnesbyrd mærker jeg mig.
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96 For alting så jeg en Grænse, men såre vidt rækker dit Bud.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97 Hvor elsker jeg dog din Lov! Hele Dagen grunder jeg på den.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98 Dit Bud har gjort mig visere end mine Fjender, thi det er for stedse mit.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99 Jeg er klogere end alle mine Lærere, thi jeg grunder på dine Vidnesbyrd.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100 Jeg har mere Forstand end de gamle; jeg agter på dine Bud.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101 Jeg holder min Fod fra hver Vej, som er ond, at jeg kan holde dit Ord.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102 Fra dine Lovbud veg jeg ikke, thi du underviste mig.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103 Hvor sødt er dit Ord for min Gane, sødere end Honning for min Mund.
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104 Ved dine Befalinger fik jeg Forstand, så jeg hader al Løgnens Vej.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105 Dit Ord er en Lygte for min Fod, et Lys på min Sti.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
106 Jeg svor en Ed og holdt den: at følge dine retfærdige Lovbud.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107 Jeg er såre ydmyget, HERRE, hold mig i Live efter dit Ord!
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108 Lad min Munds frivillige Ofre behage dig, HERRE, og lær mig dine Lovbud!
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109 Altid går jeg med Livet i Hænderne, men jeg glemte ikke din Lov.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110 De gudløse lægger Snarer for mig, men fra dine Befalinger for jeg ej vild.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111 Dine Vidnesbyrd fik jeg til evigt Eje, thi de er mit Hjertes Glæde.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Jeg bøjed mit Hjerte til at holde dine Vedtægter for evigt til Enden.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113 Jeg hader tvesindet Mand, men jeg elsker din Lov.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114 Mit Skjul og mit Skjold er du, jeg bier på dit Ord.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115 Vig fra mig, I, som gør ondt, jeg vil holde min Guds Bud.
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116 Støt mig efter dit Ord, at jeg må leve, lad mig ikke beskæmmes i mit Håb!
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117 Hold mig oppe, at jeg må frelses og altid have min Lyst i dine Vedtægter!
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118 Du forkaster alle, der farer vild fra dine Vedtægter, thi de higer efter Løgn.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119 For Slagger regner du alle Jordens gudløse, derfor elsker jeg dine Vidnesbyrd.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120 Af Rædsel for dig gyser mit Kød, og jeg frygter for dine Lovbud.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
121 Ret og Skel har jeg gjort, giv mig ikke hen til dem, der trænger mig!
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122 Gå i Borgen for din Tjener, lad ikke de frække trænge mig!
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123 Mine Øjne vansmægter efter din Frelse og efter dit Retfærds Ord.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124 Gør med din Tjener efter din Miskundhed og lær mig dine Vedtægter!
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125 Jeg er din Tjener, giv mig Indsigt, at jeg må kende dine Vidnesbyrd!
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126 Det er Tid for HERREN at gribe ind, de har krænket din Lov.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127 Derfor elsker jeg dine Bud fremfor Guld og Skatte.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128 Derfor følger jeg oprigtigt alle dine Befalinger og hader hver Løgnens Sti.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129 Underfulde er dine Vidnesbyrd, derfor agted min Sjæl på dem.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130 Tydes dine Ord, så bringer de Lys, de giver enfoldige Indsigt.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131 Jeg åbned begærligt min Mund, thi min Attrå stod til dine Bud.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132 Vend dig til mig og vær mig nådig, som Ret er for dem, der elsker dit Navn!
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133 Lad ved dit Ord mine Skridt blive faste og ingen Uret få Magten over mig!
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134 Udløs mig fra Menneskers Vold, at jeg må holde dine Befalinger!
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135 Lad dit Ansigt lyse over din Tjener og lær mig dine Vedtægter!
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136 Vand i Strømme græder mine Øjne, fordi man ej holder din Lov.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137 Du er retfærdig, HERRE, og retvise er dine Lovbud.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138 Du slog dine Vidnesbyrd fast ved Retfærd og Troskab så såre.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139 Min Nidkærhed har fortæret mig, thi mine Fjender har glemt dine Ord.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140 Dit Ord er fuldkommen rent, din Tjener elsker det.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141 Ringe og ussel er jeg, men dine Befalinger glemte jeg ikke.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142 Din Retfærd er Ret for evigt, din Lov er Sandhed.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143 Trængsel og Angst har ramt mig, men dine Bud er min Lyst.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144 Dine Vidnesbyrd er Ret for evigt, giv mig indsigt, at jeg må leve!
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145 Jeg råber af hele mit Hjerte, svar mig, HERRE, jeg agter på dine Vedtægter.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146 Jeg råber til dig, o frels mig, at jeg kan holde dine Vidnesbyrd!
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147 Årle råber jeg til dig om Hjælp, og bier på dine Ord.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148 Før Nattevagtstimerne våger mine Øjne for at grunde på dit Ord.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149 Hør mig efter din Miskundhed, HERRE, hold mig i Live efter dit Lovbud!
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150 De, der skændigt forfølger mig, er mig nær, men de er langt fra din Lov.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151 Nær er du, o HERRE, og alle dine Bud er Sandhed.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152 For længst vandt jeg Indsigt af dine Vidnesbyrd, thi du har grundfæstet dem for evigt.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153 Se min Elende og fri mig, thi jeg glemte ikke din Lov.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154 Før min Sag og udløs mig, hold mig i Live efter dit Ord!
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155 Frelsen er langt fra de gudløse, thi dine Vedtægter ligger dem ikke, på Sinde.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156 Din Barmhjertighed er stor, o HERRE, hold mig i Live efter dine Lovbud!
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157 Mange forfølger mig og er mig fjendske, fra dine Vidnesbyrd veg jeg ikke.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158 Jeg væmmes ved Synet af troløse, der ikke holder dit Ord.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159 Se til mig, thi jeg elsker dine Befalinger, HERRE, hold mig i Live efter din Miskundhed!
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160 Summen af dit Ord er Sandhed, og alt dit retfærdige Lovbud varer evigt.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161 Fyrster forfulgte mig uden Grund, men mit Hjerte frygted dine Ord.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162 Jeg glæder mig over dit Ord som en, der har gjort et vældigt Bytte.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163 Jeg hader og afskyr Løgn, din Lov har jeg derimod kær.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164 Jeg priser dig syv Gange daglig for dine retfærdige Lovbud.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165 Megen Fred har de, der elsker din Lov, og intet bliver til Anstød for dem.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166 Jeg håber på din Frelse, HERRE, og jeg har holdt dine Bud.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167 Min Sjæl har holdt dine Vidnesbyrd, jeg har dem såre kære.
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168 Jeg holder dine Befalinger og Vidnesbyrd, thi du kender alle mine Veje.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169 Lad min Klage nå frem for dit Åsyn, HERRE, giv mig Indsigt efter dit Ord!
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170 Lad min Bøn komme frem for dit Åsyn, frels mig efter dit Ord!
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171 Mine Læber skal synge din Pris, thi du lærer mig dine Vedtægter.
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172 Min Tunge skal synge om dit Ord, thi alle dine Bud er Retfærd.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173 Lad din Hånd være mig til Hjælp, thi jeg valgte dine Befalinger.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174 Jeg længes efter din Frelse, HERRE, og din Lov er min Lyst.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175 Gid min Sjæl må leve, at den kan prise dig, og lad dine Lovbud være min Hjælp!
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176 Farer jeg vild som det tabte Får, så opsøg din Tjener, thi jeg glemte ikke dine Bud.
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
