Ordsprogene 7
1 Min Søn, vogt dig mine Ord, mine bud må du gemme hos dig;
Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
2 vogt mine bud, så skal du leve, som din Øjesten vogte du, hvad jeg har lært dig;
Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
3 bind dem om dine Fingre, skriv dem på dit Hjertes Tavle,
Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
4 sig til Visdommen: "Du er min Søster!" og kald Forstanden Veninde,
Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
5 at den må vogte dig for Andenmands Hustru, en fremmed Kvinde med sleske Ord.
että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
6 Thi fra mit Vindue skued jeg ud, jeg kigged igennem mit Gitter;
Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
7 og blandt de tankeløse så jeg en Yngling, en uden Vid blev jeg var blandt de unge;
ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
8 han gik på Gaden tæt ved et Hjørne, skred frem på Vej til hendes Hus
Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
9 i Skumringen henimod Aften, da Nat og Mørke brød frem.
päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
10 Og se, da møder Kvinden ham i Skøgedragt, underfundig i Hjertet;
Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
11 løssluppen, ustyrlig er hun, hjemme fandt hendes Fødder ej Ro;
Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
12 snart på Gader, snart på Torve, ved hvert et Hjørne lurer hun; -
milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
13 hun griber i ham og kysser ham og siger med frække Miner;
Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
14 "Jeg er et Takoffer skyldig og indfrier mit Løfte i Dag,
"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
15 gik derfor ud for at møde dig, søge dig, og nu har jeg fundet dig!
Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
16 Jeg har redt mit Leje med Tæpper, med broget ægyptisk Lærred
Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
17 jeg har stænket min Seng med Myrra, med Aloe og med Kanelbark;
Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
18 kom, lad os svælge til Daggry i Vellyst, beruse os i Elskovs Lyst!
Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
19 Thi Manden er ikke hjemme, - på Langfærd er han draget;
Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
20 Pengepungen tog han med, ved Fuldmåne kommer han hjem!"
Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
21 Hun lokked ham med mange fagre Ord, forførte ham med sleske Læber;
Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
22 tankeløst følger han hende som en Tyr, der føres til Slagtning, som en Hjort, der løber i Nettet,
kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
23 til en Pil gennemborer dens Lever, som en Fugl, der falder i Snaren, uden at vide, det gælder dens Liv.
niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
24 Hør mig da nu, min Søn, og lyt til min Munds Ord!
Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
25 Ej bøje du Hjertet til hendes Veje, far ikke vild på hendes Stier;
Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
26 thi mange ligger slagne, hvem hun har fældet, og stor er Hoben, som hun slog ihjel.
Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
