< Ordsprogene 29 >
1 Hvo Nakken gør stiv, skønt revset tit, han knuses brat uden Lægedom.
Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
2 Er der mange retfærdige, glædes Folket, men råder de gudløse, sukker Folket.
Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
3 Hvo Visdom elsker, glæder sin Fader, hvo Skøger omgås, bortødsler Gods.
Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
4 Kongen grundfæster Landet med Ret, en Udsuger lægger det øde.
Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
5 Mand, der smigrer sin Næste, breder et Net for hans Fod.
Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
6 I sin Brøde hildes den onde, den retfærdige jubler af Glæde.
Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
7 Den retfærdige kender de ringes Retssag; den gudløse skønner intet.
Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
8 Spottere ophidser Byen, men Vismænd, de stiller Vrede.
Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
9 Går Vismand i Rette med Dåre, vredes og ler han, alt preller af.
Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
10 De blodtørstige hader lydefri Mand, de retsindige tager sig af ham.
Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
11 En Tåbe slipper al sin Voldsomhed løs, Vismand stiller den omsider.
Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
12 En Fyrste, som lytter til Løgnetale, får lufter gudløse Tjenere.
Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
13 Fattigmand og Blodsuger mødes, HERREN giver begges Øjne Glans.
Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
14 En Konge, der dømmer de ringe med Ret, hans Trone står fast evindelig.
Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
15 Ris og Revselse, det giver Visdom, uvorn Dreng gør sin Moder Skam.
Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
16 Bliver mange gudløse tiltager Synd; retfærdige ser med Fryd deres Fald.
Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
17 Tugt din Søn, så kvæger han dig og bringer din Sjæl, hvad der smager.
Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
18 Uden Syner forvildes et Folk; salig den, der vogter på Loven.
Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
19 Med Ord lader Træl sig ikke tugte, han fatter dem vel, men adlyder ikke.
Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
20 Ser du en Mand, der er hastig til Tale, for en Tåbe er der snarere Håb end for ham.
Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Forvænner man sin Træl fra ung, vil han til sidst være Herre.
Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
22 Hidsig Mand vækker Strid, vredladen Mand gør megen Synd.
Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
23 Et Menneskes Hovmod ydmyger ham, den ydmyge opnår Ære.
Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
24 Hæleren hader sit Liv, han hører Forbandelsen, men melder intet.
Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
25 Frygt for Mennesker leder i Snare, men den, der stoler på HERREN, er bjærget.
Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
26 Mange søger en Fyrstes Gunst; Mands Ret er dog fra HERREN.
Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
27 Urettens Mand er retfærdiges Gru, hvo redeligt vandrer, gudløses Gru.
Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.