< Ordsprogene 12 >

1 At elske Tugt er at elske Kundskab, at hade Revselse er dumt.
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
2 Den gode vinder Yndest hos HERREN, den rænkefulde dømmer han skyldig.
Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
3 Ingen står fast ved Gudløshed, men retfærdiges Rod skal aldrig rokkes.
Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
4 En duelig Kvinde er sin Ægtemands Krone, en dårlig er som Edder i hans Ben.
Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
5 Retfærdiges Tanker er Ret, gudløses Opspind er Svig.
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
6 Gudløses Ord er på Lur efter Blod, retsindiges Mund skal bringe dem Frelse.
Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
7 Gudløse styrtes og er ikke mer. retfærdiges Hus står fast.
Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 For sin Klogskab prises en Mand, til Spot bliver den, hvis Vid er vrangt.
Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
9 Hellere overses, når man holder Træl, end optræde stort, når man mangler Brød.
Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
10 Den retfærdige føler med sit Kvæg, gudløses Hjerte er grumt.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
11 Den mættes med Brød, som dyrker sin Jord, uden Vid er den, der jager efter Tomhed.
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
12 De ondes Fæstning jævnes med Jorden, de retfærdiges Rod bolder Stand.
Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
13 I Læbernes Brøde hildes den onde, den retfærdige undslipper Nøden.
Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
14 Af sin Munds Frugt mættes en Mand med godt, et Menneske får, som hans Hænder har øvet.
Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
15 Dårens Færd behager ham selv, den vise hører på Råd.
Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
16 En Dåre giver straks sin Krænkelse Luft, den kloge spottes og lader som intet.
Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
17 Den sanddru fremfører, hvad der er ret, det falske Vidne kommer med Svig.
Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
18 Mangens Snak er som Sværdhug, de vises Tunge læger.
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
19 Sanddru Læbe består for evigt, Løgnetunge et Øjeblik.
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
20 De, som smeder ondt, har Svig i Hjertet; de, der stifter Fred, har Glæde.
Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
21 Den retfærdige times der intet ondt, - gudløse oplever Vanheld på Vanheld.
Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
22 Løgnelæber er HERREN en Gru, de ærlige har hans Velbebag.
Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
23 Den kloge dølger sin Kundskab, Tåbers Hjerte udråber Dårskab.
Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
24 De flittiges Hånd skal råde, den lade tvinges til Hoveriarbejde.
Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
25 Hjertesorg bøjer til Jorden, et venligt Ord gør glad.
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
26 Den retfærdige vælger sin Græsgang, gudløses Vej vildleder dem selv.
Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
27 Ladhed opskræmmer intet Vildt, men kosteligt Gods får den flittige tildelt.
Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
28 På Retfærds Sti er der Liv, til Døden fører den onde Vej.
Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.

< Ordsprogene 12 >