Job 5
1 Råb kun! Giver nogen dig Svar? Og til hvem af de Hellige vender du dig?
"Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
2 Thi Dårens Harme koster ham Livet, Tåbens Vrede bliver hans Død.
Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
3 Selv har jeg set en Dåre rykkes op, hans Bolig rådne brat;
Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
4 hans Sønner var uden Hjælp, trådtes ned i Porten, ingen reddede dem;
Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
5 sultne åd deres Høst, de tog den, selv mellem Torne, og tørstige drak deres Mælk.
Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
6 Thi Vanheld vokser ej op af Støvet, Kvide spirer ej frem af Jorden,
Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
7 men Mennesket avler Kvide, og Gnisterne flyver til Vejrs.
vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
8 Nej, jeg vilde søge til Gud og lægge min Sag for ham,
Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
9 som øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal,
hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
10 som giver Regn på Jorden og nedsender Vand over Marken
joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
11 for at løfte de bøjede højt, så de sørgende opnår Frelse,
että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
12 han, som krydser de kloges Tanker, så de ikke virker noget, der varer,
Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
13 som fanger de vise i deres Kløgt, så de listiges Råd er forhastet;
hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
14 i Mørke raver de, selv om Dagen, famler ved Middag, som var det Nat.
päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
15 Men han frelser den arme fra Sværdet og fattig af stærkes Hånd,
Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
16 så der bliver Håb for den ringe og Ondskaben lukker sin Mund.
Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
17 Held den Mand, som revses at Gud; ringeagt ej den Almægtiges Tugt!
Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 Thi han sårer, og han forbinder, han slår, og hans Hænder læger.
Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
19 Seks Gange redder han dig i Trængsel, syv går Ulykken uden om dig;
Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
20 han frier dig fra Døden i Hungersnød, i Krig fra Sværdets Vold;
Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
21 du er gemt for Tungens Svøbe, har intet at frygte, når Voldsdåd kommer;
Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
22 du ler ad Voldsdåd og Hungersnød og frygter ej Jordens vilde dyr;
Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
23 du har Pagt med Markens Sten, har Fred med Markens Vilddyr;
Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
24 du kender at have dit Telt i Fred, du mønstrer din Bolig, og intet fattes;
Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
25 du kender at have et talrigt Afkom, som Jordens Urter er dine Spirer;
Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
26 Graven når du i Ungdomskraft, som Neg føres op, når Tid er inde.
Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
27 Se, det har vi gransket, således er det; det har vi hørt, så vid også du det!
Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
