Job 39
1 Kender du Tiden, da Stengeden føder, tager du Vare på Hindenes Veer,
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 tæller du mon deres Drægtigheds Måneder, kender du Tiden, de føder?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 De lægger sig ned og føder og kaster Kuldet,
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Ungerne trives, gror til i det frie, løber bort og kommer ej til dem igen.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Hvem slap Vildæslet løs, hvem løste mon Steppeæslets Reb,
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 som jeg gav Ørkenen til Hjem, den salte Steppe til Bolig?
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Det ler ad Byens Larm og hører ej Driverens Skælden;
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 det ransager Bjerge, der har det sin Græsgang, det leder hvert Græsstrå op.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Er Vildoksen villig at trælle for dig, vil den stå ved din Krybbe om Natten?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Binder du Reb om dens Hals, pløjer den Furerne efter dig?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Stoler du på dens store Kræfter; overlader du den din Høst?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Tror du, den kommer tilbage og samler din Sæd på Loen?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 Mon Strudsens Vinge er lam, eller mangler den Dækfjer og Dun,
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 siden den betror sine Æg til Jorden og lader dem varmes i Sandet,
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 tænker ej på, at en Fod kan knuse dem, Vildtet på Marken træde dem sønder?
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Hård ved Ungerne er den, som var de ej dens; spildt er dens Møje, det ængster den ikke.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Thi Gud lod den glemme Visdom og gav den ej Del i Indsigt.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Når Skytterne kommer, farer den bort, den ler ad Hest og Rytter.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Giver du Hesten Styrke, klæder dens Hals med Manke
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 og lærer den Græshoppens Spring? Dens stolte Prusten indgyder Rædsel.
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Den skraber muntert i Dalen, går Brynjen væligt i Møde;
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 den ler ad Rædselen, frygter ikke og viger ikke for Sværdet;
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 Koggeret klirrer over den, Spydet og Køllen blinker;
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 den sluger Vejen med gungrende Vildskab, den tøjler sig ikke, når Hornet lyder;
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 et Stød i Hornet, straks siger den: Huj! Den vejrer Kamp i det fjerne, Kampskrig og Førernes Råb.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Skyldes det Indsigt hos dig, at Falken svinger sig op og breder sin Vinge mod Sønden?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Skyldes det Bud fra dig, at Ørnen flyver højt og bygger sin højtsatte Rede?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Den bygger og bor på Klipper, på Klippens Tinde og Borg;
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 den spejder derfra efter Æde, viden om skuer dens Øjne.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Ungerne svælger i Blod; hvor Valen findes, der er den!
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
