Job 29
1 Og Job vedblev at fremsætte sit Tankesprog:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Ak, havde jeg det som tilforn, som dengang Gud tog sig af mig,
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 da hans Lampe lyste over mit Hoved, og jeg ved hans Lys vandt frem i Mørke,
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 som i mine modne År, da Guds Fortrolighed var over mit Telt,
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 da den Almægtige end var hos mig og mine Drenge var om mig,
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 da mine Fødder vaded i Fløde, og Olie strømmede, hvor jeg stod,
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 da jeg gik ud til Byens Port og rejste mit Sæde på Torvet.
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 Når Ungdommen så mig, gemte deo sig, Oldinge rejste sig op og stod,
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Høvdinger standsed i Talen og lagde Hånd på Mund,
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Stormænds Røst forstummed, deres Tunge klæbed til Ganen;
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Øret hørte og priste mig lykkelig, Øjet så og tilkendte mig Ære.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Thi jeg redded den arme, der skreg om Hjælp, den faderløse, der savned en Hjælper;
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 den, det gik skævt, velsignede mig, jeg frydede Enkens Hjerte;
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 jeg klædte mig i Retfærd, og den i mig, i Ret som Kappe og Hovedbind.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Jeg var den blindes Øje, jeg var den lammes Fod;
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 jeg var de fattiges Fader, udreded den mig ukendtes Sag;
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 den lovløses Tænder brød jeg, rev Byttet ud af hans Gab.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Så tænkte jeg da: "Jeg skal dø i min Rede, leve så længe som Føniksfuglen;
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 min Rod kan Vand komme til, Duggen har Nattely i mine Grene;
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 min Ære er altid ny, min Bue er altid ung i min Hånd!"
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Mig hørte de på og bied, var tavse, mens jeg gav Råd;
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 ingen tog Ordet, når jeg havde talt, mine Ord faldt kvægende på dem;
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 de bied på mig som på Regn, spærred Munden op efter Vårregn.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Mistrøstige smilte jeg til, mit Åsyns Lys fik de ej til at svinde.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Vejen valgte jeg for dem og sad som Høvding, troned som Konge blandt Hærmænd, som den, der gav sørgende Trøst.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
