Job 16
1 Så tog Job til Orde og svarede:
Job vastasi ja sanoi:
2 "Nok har jeg hørt af sligt, besværlige Trøstere er I til Hobe!
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Får Mundsvejret aldrig Ende? Hvad ægged dig dog til at svare?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Også jeg kunde tale som I, hvis I kun var i mit Sted, føje mine Ord imod jer og ryste på Hovedet ad jer,
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 styrke jer med min Mund, ej spare på ynksomme Ord!
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Taler jeg, mildnes min Smerte ikke og om jeg tier, hvad Lindring får jeg?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Dog nu har han udtømt min Kraft, du bar ødelagt hele min Kreds;
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 at du greb mig, gælder som Vidnesbyrd mod mig, min Magerhed vidner imod mig.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Hans Vrede river og slider i mig, han skærer Tænder imod mig. Fjenderne hvæsser Blikket imod mig,
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 de opspiler Gabet imod mig, slår mig med Hån på Kind og flokkes til Hobe omkring mig;
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Gud gav mig hen i Niddingers Vold, i gudløses Hænder kasted han mig.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Jeg leved i Fred, så knuste han mig, han greb mig i Nakken og sønderslog mig; han stilled mig op som Skive,
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 hans Pile flyver omkring mig, han borer i Nyrerne uden Skånsel, udgyder min Galde på Jorden;
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Revne på Revne slår han mig, stormer som Kriger imod mig.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Over min Hud har jeg syet Sæk og boret mit Horn i Støvel;
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 mit Ansigt er rødt af Gråd, mine Øjenlåg hyllet i Mørke,
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 skønt der ikke er Vold i min Hånd, og skønt min Bøn er ren!
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Dølg ikke, Jord, mit Blod, mit Skrig komme ikke til Hvile!
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Alt nu er mit Vidne i Himlen, min Talsmand er i det høje;
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 gid min Ven lod sig finde! Mit Øje vender sig med Tårer til Gud,
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 at han skifter Ret mellem Manden og Gud, mellem Mennesket og hans Ven!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Thi talte er de kommende År, jeg skal ud på en Færd, jeg ej vender hjem fra.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
