Salme 95

1 Kom, lad os juble for HERREN, raabe af fryd for vor Frelses Klippe,

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

2 møde med Tak for hans Aasyn, juble i Sang til hans Pris!

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 Thi HERREN er en vældig Gud, en Konge stor over alle Guder;

Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

4 i hans Haand er Jordens Dybder, Bjergenes Tinder er hans;

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

5 Havet er hans, han har skabt det, det tørre Land har hans Hænder dannet.

Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Kom, lad os bøje os, kaste os ned, knæle for HERREN, vor Skaber!

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7 Thi han er vor Gud, og vi er det Folk, han vogter, den Hjord, han leder. Ak, lytted I dog i Dag til hans Røst:

Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

8 »Forhærder ej eders Hjerte som ved Meriba, som dengang ved Massa i Ørkenen,

"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

9 da eders Fædre fristede mig, prøved mig, skønt de havde set mit Værk.

jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 Jeg væmmedes fyrretyve Aar ved denne Slægt, og jeg sagde: Det er et Folk med vildfarne Hjerter, de kender ej mine Veje.

Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

11 Saa svor jeg da i min Vrede: De skal ikke gaa ind til min Hvile!«

Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."