Salme 92

1 En Salme. En Sang for Sabbatsdagen.

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2 Det er godt at takke HERREN, lovsynge dit Navn, du Højeste,

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3 ved Gry forkynde din Naade, om Natten din Trofasthed

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4 til tistrenget Lyre, til Harpe, til Strengeleg paa Citer!

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5 Thi ved dit Værk har du glædet mig, HERRE, jeg jubler over dine Hænders Gerning.

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6 Hvor store er dine Gerninger, HERRE, dine Tanker saare dybe!

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7 Taaben fatter det ikke, Daaren skønner ej sligt.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8 Spirer de gudløse end som Græsset, blomstrer end alle Udaadsmænd, er det kun for at lægges øde for stedse,

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9 men du er ophøjet for evigt, HERRE.

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10 Thi se, dine Fjender, HERRE, se, dine Fjender gaar under, alle Udaadsmænd spredes!

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11 Du har løftet mit Horn som Vildoksens, kvæget mig med den friskeste Olie;

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12 det fryder mit Øje at se mine Fjender, mit Øre at høre mine Avindsmænd.

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13 De retfærdige grønnes som Palmen, vokser som Libanons Ceder;

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14 plantet i HERRENS Hus grønnes de i vor Guds Forgaarde;

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15 selv graanende bærer de Frugt, er friske og fulde af Saft for at vidne, at HERREN er retvis, min Klippe, hos hvem ingen Uret findes.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.