Salme 81
1 Til Sangmesteren. Al-haggittit. Af Asaf.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Jubler for Gud, vor Styrke, raab af fryd for Jakobs Gud,
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 istem Lovsang, lad Pauken lyde, den liflige Citer og Harpen;
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 stød i Hornet paa Nymaanedagen, ved Fuldmaaneskin paa vor Højtidsdag!
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Thi det er Lov i Israel, et Bud fra Jakobs Gud;
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 han gjorde det til en Vedtægt i Josef, da han drog ud fra Ægypten, hvor han hørte et Sprog, han ikke kendte.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 »Jeg fried hans Skulder for Byrden, hans Hænder slap fri for Kurven.
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 I Nøden raabte du, og jeg frelste dig, jeg svarede dig i Tordenens Skjul, jeg prøvede dig ved Meribas Vande. (Sela)
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Hør, mit Folk, jeg vil vidne for dig, Israel, ak, om du hørte mig!
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 En fremmed Gud maa ej findes hos dig, tilbed ikke andres Gud!
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 Jeg, HERREN, jeg er din Gud, som førte dig op fra Ægypten; luk din Mund vidt op, og jeg vil fylde den!
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Men mit Folk vilde ikke høre min Røst, Israel lød mig ikke.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Da lod jeg dem fare i deres Stivsind, de vandrede efter deres egne Raad.
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 Ak, vilde mit Folk dog høre mig, Israel gaa mine Veje!
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Da kued jeg snart deres Fjender, vendte min Haand mod deres Uvenner!
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Deres Avindsmænd skulde falde og gaa til Grunde for evigt; jeg nærede dig med Hvedens Fedme, mættede dig med Honning fra Klippen!«
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
