Salme 78

1 En Maskil af Asaf. Lyt, mit Folk, til min Lære, bøj eders Øre til Ord fra min Mund;

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 jeg vil aabne min Mund med Billedtale, fremsætte Gaader fra fordums Tid,

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 hvad vi har hørt og ved, hvad vore Fædre har sagt os;

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 vi dølger det ikke for deres Børn, men melder en kommende Slægt om HERRENS Ære og Vælde og Underne, som han har gjort.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Han satte et Vidnesbyrd i Jakob, i Israel gav han en Lov, idet han bød vore Fædre at lade deres Børn det vide,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 at en senere Slægt kunde vide det, og Børn, som fødtes siden, staa frem og fortælle deres Børn derom,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 saa de slaar deres Lid til Gud og ikke glemmer Guds Gerninger, men overholder hans Bud,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 ej slægter Fædrene paa, en vanartet, stridig Slægt, hvis Hjerte ikke var fast, hvis Aand var utro mod Gud

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 — Efraims Børn var rustede Bueskytter, men svigted paa Stridens Dag —

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 Gudspagten holdt de ikke, de nægtede at følge hans Lov;

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 hans Gerninger gik dem ad Glemme, de Undere, han lod dem skue.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Han gjorde Undere for deres Fædre i Ægypten paa Zoans Mark;

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 han kløved Havet og førte dem over, lod Vandet staa som en Vold;

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 han ledede dem ved Skyen om Dagen, Natten igennem ved Ildens Skær;

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 han kløvede Klipper i Ørkenen, lod dem rigeligt drikke som af Strømme,

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 han lod Bække rinde af Klippen og Vand strømme ned som Floder.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Men de blev ved at synde imod ham og vække den Højestes Vrede i Ørkenen;

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 de fristede Gud i Hjertet og krævede Mad til at stille Sulten,

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 de talte mod Gud og sagde: »Kan Gud dække Bord i en Ørken?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Se, Klippen slog han, saa Vand flød frem, og Bække vælded ud; mon han ogsaa kan give Brød og skaffe Kød til sit Folk?«

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Det hørte HERREN, blev vred, der tændtes en Ild mod Jakob, ja Vrede kom op mod Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 fordi de ikke troede Gud eller stolede paa hans Frelse.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Da bød han Skyerne oventil, lod Himlens Døre aabne

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 og Manna regne paa dem til Føde, han gav dem Himmelkorn;

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Mennesker spiste Englebrød, han sendte dem Mad at mætte sig med.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Han rejste Østenvinden paa Himlen, førte Søndenvinden frem ved sin Kraft;

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 Kød lod han regne paa dem som Støv og vingede Fugle som Havets Sand,

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 lod dem falde midt i sin Lejr, rundt omkring sine Boliger;

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Og de spiste sig overmætte, hvad de ønsked, lod han dem faa.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Men før deres Attraa var stillet, mens Maden var i deres Mund,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 rejste Guds Vrede sig mod dem; han vog deres kraftige Mænd, fældede Israels Ynglinge.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Og dog blev de ved at synde og troede ej paa hans Undere.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Da lod han deres Dage svinde i Tomhed og endte brat deres Aar.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Naar han vog dem, søgte de ham, vendte om og spurgte om Gud,

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 kom i Hu, at Gud var deres Klippe, Gud den Allerhøjeste deres Genløser.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 De hyklede for ham med Munden, løj for ham med deres Tunge;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 deres Hjerter holdt ikke fast ved ham, hans Pagt var de ikke tro.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Og dog er han barmhjertig, han tilgiver Misgerning, lægger ej øde, hans Vrede lagde sig Gang paa Gang, han lod ikke sin Harme fuldt bryde frem;

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 han kom i Hu, de var Kød, et Pust, der svinder og ej vender tilbage.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Hvor tit stod de ham ikke imod i Ørkenen og voldte ham Sorg i det øde Land!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 De fristede atter Gud, de krænkede Israels Hellige;

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 hans Haand kom de ikke i Hu, den Dag han friede dem fra Fjenden,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 da han gjorde sine Tegn i Ægypten, sine Undere paa Zoans Mark,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 forvandled deres Floder til Blod, saa de ej kunde drikke af Strømmene,

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 sendte Myg imod dem, som aad dem, og Frøer, som lagde dem øde,

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 gav Æderen, hvad de avlede, Græshoppen al deres Høst,

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 slog deres Vinstokke ned med Hagl, deres Morbærtræer med Frost,

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 prisgav Kvæget for Hagl og deres Hjorde for Lyn.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Han sendte sin Vredesglød mod dem, Harme, Vrede og Trængsel, en Sendefærd af Ulykkesengle;

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 frit Løb gav han sin Vrede, skaaned dem ikke for Døden, gav deres Liv til Pris for Pest;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 alt førstefødt i Ægypten slog han, Mandskraftens Førstegrøde i Kamiternes Telte,

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 lod sit Folk bryde op som en Hjord, leded dem som Kvæg i Ørkenen,

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 leded dem trygt, uden Frygt, mens Havet lukked sig over deres Fjender;

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 han bragte dem til sit hellige Land, de Bjerge, hans højre vandt,

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 drev Folkeslag bort foran dem, udskiftede ved Lod deres Land og lod Israels Stammer bo i deres Telte.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Dog fristed og trodsede de Gud den Allerhøjeste og overholdt ikke hans Vidnesbyrd;

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 de faldt fra, var troløse som deres Fædre, svigtede som en slappet Bue,

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 de krænked ham med deres Offerhøje, ægged ham med deres Gudebilleder.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Det hørte Gud og blev vred, følte højlig Lede ved Israel;

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 han opgav sin Bolig i Silo, det Telt, hvor han boede blandt Mennesker;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 han gav sin Stolthed i Fangenskab, sin Herlighed i Fjendehaand,

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 prisgav sit Folk for Sværdet, blev vred paa sin Arvelod;

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Ild fortæred dets unge Mænd, dets Jomfruer fik ej Bryllupssange,

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 dets Præster faldt for Sværdet, dets Enker holdt ikke Klagefest.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Da vaagned Herren som en, der har sovet, som en Helt, der er døvet af Vin;

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 han slog sine Fjender paa Ryggen, gjorde dem evigt til Skamme.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Men han fik Lede ved Josefs Telt, Efraims Stamme udvalgte han ikke;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 han udvalgte Judas Stamme, Zions Bjerg, som han elsker;

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 han bygged sit Tempel himmelhøjt, grundfæsted det evigt som Jorden.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Han udvalgte David, sin Tjener, og tog ham fra Faarenes Folde,

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 hentede ham fra de diende Dyr til at vogte Jakob, hans Folk, Israel, hans Arvelod;

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 han vogtede dem med oprigtigt Hjerte, ledede dem med kyndig Haand.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.