Salme 74
1 En Maskil af Asaf. Hvorfor har du, Gud, stødt os bort for evigt, hvi ryger din Vrede mod Hjorden, du røgter?
Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2 Kom din Menighed i Hu, som du fordum vandt dig, — du udløste den til din Ejendoms Stamme — Zions Bjerg, hvor du har din Bolig.
Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3 Løft dine Fjed til de evige Tomter: Fjenden lagde alt i Helligdommen øde.
Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4 Dine Fjender brøled i dit Samlingshus, satte deres Tegn som Tegn deri.
Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5 Det saa ud, som naar man løfter Økser i Skovens Tykning.
Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6 Og alt det udskaarne Træværk der! De hugged det sønder med Økse og Hammer.
Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7 Paa din Helligdom satte de Ild, de skændede og nedrev dit Navns Bolig.
He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8 De tænkte: »Til Hobe udrydder vi dem!« De brændte alle Guds Samlingshuse i Landet.
He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9 Vore Tegn, dem ser vi ikke, Profeter findes ej mer; hvor længe, ved ingen af os.
Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
10 Hvor længe, o Gud, skal vor Modstander smæde, Fjenden blive ved at haane dit Navn?
Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11 Hvorfor holder du din Haand tilbage og skjuler din højre i Kappens Fold?
Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12 Vor Konge fra fordums Tid er dog Gud, som udførte Frelsens Værk i Landet.
Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13 Du kløvede Havet med Vælde, knuste paa Vandet Dragernes Hoved;
Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14 du søndrede Hovederne paa Livjatan og gav dem som Æde til Ørkenens Dyr;
Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15 Kilde og Bæk lod du vælde frem, du udtørred stedseflydende Strømme;
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16 din er Dagen, og din er Natten, du grundlagde Lys og Sol,
Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17 du fastsatte alle Grænser paa Jord, du frembragte Sommer og Vinter.
Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18 Kom i Hu, o HERRE, at Fjenden har haanet, et Folk af Daarer har spottet dit Navn!
Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19 Giv ikke Vilddyret din Turteldues Sjæl, glem ikke for evigt dine armes Liv;
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20 se hen til Pagten, thi fyldte er Landets mørke Steder med Voldsfærds Boliger.
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21 Lad ej den fortrykte gaa bort med Skam, lad de arme og fattige prise dit Navn!
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22 Gud, gør dig rede, før din Sag, kom i Hu, hvor du stadig smædes af Daarer,
Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23 lad ej dine Avindsmænds Røst uænset! Ustandseligt lyder dine Fjenders Larm!
Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
