Salme 63

1 En Salme af David, da han var i Judas Ørken.

Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

2 Gud, du er min Gud, dig søger jeg, efter dig tørster min Sjæl, efter dig længes mit Kød i et tørt, vansmægtende, vandløst Land

Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

3 (saaledes var det, jeg saa dig i Helligdommen) for at skue din Vælde og Ære;

Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

4 thi din Naade er bedre end Liv, mine Læber skal synge din Pris.

Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

5 Da vil jeg love dig hele mit Liv, opløfte Hænderne i dit Navn,

Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

6 Som med fede Retter mættes min Sjæl, med jublende Læber priser min Mund dig,

kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

7 naar jeg kommer dig i Hu paa mit Leje, i Nattevagterne tænker paa dig;

Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

8 thi du er blevet min Hjælp, og jeg jubler i dine Vingers Skygge.

Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

9 Dig klynger min Sjæl sig til, din højre holder mig fast.

Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

10 Forgæves staar de mig efter Livet, i Jordens Dyb skal de synke,

Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.

11 gives i Sværdets Vold og vorde Sjakalers Bytte. Men Kongen glædes i Gud; enhver, der sværger ved ham, skal juble, thi Løgnernes Mund skal lukkes.

Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.