Salme 51
1 Til Sangmesteren. En Salme af David,
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, Kuin propheta Natan tuli hänen tykönsä, sittekuin hän Batseban tykönä käynyt oli. Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytes tähden: pyyhi pois minun syntini suuren laupiutes tähden.
2 dengang Natan kom til ham, efter at han havde været inde hos Batseba.
Pese minua hyvin vääryydestäni, ja puhdista minua synnistäni.
3 Gud, vær mig naadig efter din Miskundhed, udslet mine Overtrædelser efter din store Barmhjertighed,
Sillä minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni.
4 tvæt mig fuldkommen ren for min Skyld og rens mig for min Synd!
Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäs, ettäs olisit oikia sanoissas ja puhdas tuomitessas.
5 Mine Overtrædelser kender jeg jo, min Synd staar mig altid for Øje.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt.
6 Mod dig har jeg syndet, mod dig alene, og gjort, hvad i dine Øjne er ondt, at du maa faa Ret, naar du taler, staa ren, naar du dømmer.
Katso, sinä halajat totuutta, joka salaudessa on, ja ilmoitat salatun viisauden minulle.
7 Se, jeg er født i Misgerning, min Moder undfanged mig i Synd.
Puhdista minua isopilla, että minä puhdistuisin: pese minua, että minä lumivalkiaksi tulisin.
8 Du elsker jo Sandhed i Hjertets Løndom, saa lær mig da Visdom i Hjertedybet.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ne luut ihastuisivat, jotka särkenyt olet.
9 Rens mig for Synd med Ysop, tvæt mig hvidere end Sne;
Peitä kasvos minun synneistäni, ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni.
10 mæt mig med Fryd og Glæde, lad de Ben, du knuste, juble;
Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi vahva henki.
11 skjul dit Aasyn for mine Synder, udslet alle mine Misgerninger;
Älä heitä minua pois kasvois edestä, ja älä minulta ota pois sinun Pyhää Henkeäs.
12 skab mig, o Gud, et rent Hjerte, giv en ny, en stadig Aand i mit Indre;
Anna minulle taas sinun autuutes ilo, ja sillä hyvällä hengelläs tue minua.
13 kast mig ikke bort fra dit Aasyn, tag ikke din hellige Aand fra mig;
Minä tahdon väärille opettaa sinun ties, että syntiset tykös palajaisivat.
14 glæd mig igen med din Frelse, giv mig til Støtte en villig Aand!
Päästä minua veren vioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni ylistäis sinun vanhurskauttas.
15 Da vil jeg lære Overtrædere dine Veje, og Syndere skal vende om til dig.
Avaa, Herra, minun huuleni, että minun suuni ilmoittais sinun kiitokses.
16 Fri mig fra Blodskyld, Gud, min Frelses Gud, saa skal min Tunge lovsynge din Retfærd;
Sillä ei sinulle kelpaa uhri, että minä sen antaisin; ja ei polttouhri sinulle ensinkään kelpaa.
17 Herre, aaben mine Læber, saa skal min Mund forkynde din Pris.
Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
18 Thi i Slagtoffer har du ikke Behag, og gav jeg et Brændoffer, vandt det dig ikke.
Tee Zionille hyvästi sinun armos jälkeen; rakenna Jerusalemin muurit.
19 Offer for Gud er en sønderbrudt Aand; et sønderbrudt, sønderknust Hjerte agter du ikke ringe, o Gud. Gør vel i din Naade mod Zion, opbyg Jerusalems Mure! Da skal du have Behag i rette Ofre, Brænd— og Heloffer, da bringes Tyre op paa dit Alter.
Silloin sinulle kelpaavat vanhurskauden uhrit, polttouhrit ja muut uhrit: silloin sinun alttarillas härkiä uhrataan.
