Salme 38
1 En Salme af David. Lehazkir.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 HERRE, revs mig ej i din Vrede, tugt mig ej i din Harme!
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 Thi dine Pile sidder i mig, din Haand har lagt sig paa mig.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 Intet er karskt paa min Krop for din Vredes Skyld, intet uskadt i mine Ledemod for mine Synders Skyld;
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 thi over mit Hoved skyller min Brøde som en tyngende Byrde, for tung for mig.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 Mine Saar baade stinker og raadner, for min Daarskabs Skyld gaar jeg bøjet;
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 jeg er saare nedtrykt, sorgfuld vandrer jeg Dagen lang.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 Thi Lænderne er fulde af Brand, intet er karskt paa min Krop,
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 jeg er lammet og fuldkommen knust, jeg skriger i Hjertets Vaande.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 HERRE, du kender al min Attraa, mit Suk er ej skjult for dig;
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 mit Hjerte banker, min Kraft har svigtet, selv mit Øje har mistet sin Glans.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 For min Plages Skyld flyr mig Ven og Frænde, mine Nærmeste holder sig fjernt;
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 de, der vil mig til Livs, sætter Snarer, og de, der vil mig ondt, lægger Raad om Fordærv, de tænker Dagen igennem paa Svig.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 Men jeg er som en døv, der intet hører, som en stum, der ej aabner sin Mund,
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 som en Mand, der ikke kan høre, i hvis Mund der ikke er Svar.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 Thi til dig staar mit Haab, o HERRE, du vil bønhøre, Herre min Gud,
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 naar jeg siger: »Lad dem ikke glæde sig over mig, hovmode sig over min vaklende Fod!«
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 Thi jeg staar allerede for Fald, mine Smerter minder mig stadig;
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 thi jeg maa bekende min Skyld, maa sørge over min Synd.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 Mange er de, der med Urette er mine Fjender, talrige de, der hader mig uden Grund,
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 som lønner mig godt med ondt, som staar mig imod, fordi jeg søger det gode.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 HERRE, forlad mig ikke, min Gud, hold dig ikke borte fra mig, il mig til Hjælp, o Herre, min Frelse!
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
