Salme 36

1 Til Sangmesteren. Af HERRENS Tjener David.

Davidin, Herran palvelian Psalmi, edelläveisaajalle. Se on sydämestäni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensinkään Jumalaa pelkää.

2 Synden taler til den gudløse inde i hans Hjerte; Gudsfrygt har han ikke for Øje;

Sillä hän suosittelee itsiänsä silmäinsä edessä, niinkauvan kuin hän löytää pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.

3 thi den smigrer ham frækt og siger, at ingen skal finde hans Brøde og hade ham.

Hänen suunsa sanat ovat vääryys ja petos; ei hän tahdo enempää ymmärtää, että hän jotakin hyvää tekis,

4 Hans Munds Ord er Uret og Svig, han har ophørt at handle klogt og godt;

Mutta ajattelee vuoteessansa vahinkoa, ja pysyy vahvasti pahalla tiellä; ja ei he mitään pahaa hylkää.

5 paa sit Leje udtænker han Uret, han træder en Vej, som ikke er god; det onde afskyr han ikke.

Herra, sinun laupiutes ulottuu niin leviältä kuin taivas on, ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat.

6 HERRE, din Miskundhed rækker til Himlen, din Trofasthed naar til Skyerne,

Sinun vanhurskautes on niinkuin Jumalan vuoret, ja sinun oikeutes niinkuin suuri syvyys: Herra, sinä autat sekä ihmiset että eläimet.

7 din Retfærd er som Guds Bjerge, dine Domme som det store Dyb; HERRE, du frelser Folk og Fæ,

Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala! että ihmisten lapset sinun siipeis varjon alle uskaltavat.

8 hvor dyrebar er dog din Miskundhed, Gud! Og Menneskebørnene skjuler sig i dine Vingers Skygge;

He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niinkuin virralla.

9 de kvæges ved dit Huses Fedme, du læsker dem af din Lifligheds Strøm;

Sillä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.

10 thi hos dig er Livets Kilde, i dit Lys skuer vi Lys!

Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.

11 Lad din Miskundhed blive over dem, der kender dig, din Retfærd over de oprigtige af Hjertet.

Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.

12 Lad Hovmods Fod ej træde mig ned, gudløses Haand ej jage mig bort. Se, Udaadsmændene falder, slaas ned, saa de ikke kan rejse sig.

Vaan anna pahointekiät siihen langeta, että he syöstäisiin pois, ja ei seisoalla pysyisi.