Salme 2

1 Hvorfor fnyser Hedninger, hvi pønser Folkefærd paa, hvad faafængt er?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 Jordens Konger rejser sig, Fyrster samles til Raad mod HERREN og mod hans Salvede:

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 »Lad os sprænge deres Baand og kaste Rebene af os!«

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 Han, som troner i Himlen, ler, Herren, han spotter dem.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 Saa taler han til dem i Vrede, forfærder dem i sin Harme:

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 »Jeg har dog indsat min Konge paa Zion, mit hellige Bjerg!«

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 Jeg kundgør HERRENS Tilsagn. Han sagde til mig: »Du er min Søn, jeg har født dig i Dag!

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Bed mig, og jeg giver dig Hedningefolk til Arv og den vide Jord i Eje;

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 med Jernspir skal du knuse dem og sønderslaa dem som en Pottemagers Kar!«

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 Og nu, I Konger, vær kloge, lad eder raade, I Jordens Dommere,

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 tjener HERREN i Frygt, fryd jer med Bæven!

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Kysser Sønnen, at ikke han vredes og I forgaar! Snart blusser hans Vrede op. Salig hver den, der lider paa ham!

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.