Salme 146

1 Halleluja! Pris HERREN, min Sjæl!

Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni.

2 Jeg vil prise HERREN hele mit Liv, lovsynge min Gud, saa længe jeg lever.

Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.

3 Sæt ikke eders Lid til Fyrster, til et Menneskebarn, der ikke kan hjælpe!

Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa.

4 Hans Aand gaar bort, han bliver til Jord igen, hans Raad er bristet samme Dag.

Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.

5 Salig den, hvis Hjælp er Jakobs Gud, hvis Haab staar til HERREN hans Gud,

Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;

6 som skabte Himmel og Jord, Havet og alt, hvad de rummer, som evigt bevarer sin Trofasthed

Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;

7 og skaffer de undertrykte Ret, som giver de sultne Brød! HERREN løser de fangne,

Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:

8 HERREN aabner de blindes Øjne, HERREN rejser de bøjede, HERREN elsker de retfærdige,

Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.

9 HERREN vogter de fremmede, opholder faderløse og Enker, men gudløses Vej gør han kroget.

Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa.

10 HERREN er Konge for evigt, din Gud, o Zion, fra Slægt til Slægt. Halleluja!

Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!