Salme 129

1 Sang til Festrejserne.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 De trængte mig haardt fra min Ungdom — saa sige Israel — de trængte mig haardt fra min Ungdom, men kued mig ikke.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Plovmænd pløjed min Ryg, trak lange Furer;

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 retfærdig er HERREN, han overskar de gudløses Reb.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Alle, som hader Zion, skal vige med Skam,

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 blive som Græs paa Tage, der visner, førend det skyder Straa,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 og ikke fylder Høstkarlens Haand og Opbinderens Favn;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 Folk, som gaar forbi, siger ikke: »HERRENS Velsignelse over eder! Vi velsigner eder i HERRENS Navn!«

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.