Salme 107
1 Halleluja! Lov HERREN, thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig!
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Saa skal HERRENS genløste sige, de, han løste af Fjendens Haand
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 og samlede ind fra Landene, fra Øst og Vest, fra Nord og fra Havet.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 I den øde Ørk for de vild, fandt ikke Vej til beboet By,
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 de led baade Sult og Tørst, deres Sjæl var ved at vansmægte;
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 og førte dem ad rette Vej, saa de kom til beboet By.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Thi han mætted den vansmægtende Sjæl og fyldte den sultne med godt.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 De sad i Mulm og Mørke, bundne i Pine og Jern,
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 fordi de havde staaet Guds Ord imod og ringeagtet den Højestes Raad.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Deres Hjerte var knuget af Kummer, de faldt, der var ingen, som hjalp;
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 førte dem ud af Mørket og Mulmet og sønderrev deres Baand.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Thi han sprængte Døre af Kobber og sønderslog Slaaer af Jern.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 De sygnede hen for Synd og led for Brødes Skyld,
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 de væmmedes ved al Slags Mad, de kom Dødens Porte nær;
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 sendte sit Ord og lægede dem og frelste deres Liv fra Graven.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 og ofre Lovprisningsofre og med Jubel forkynde hans Gerninger.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 De for ud paa Havet i Skibe, drev Handel paa vældige Vande,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 blev Vidne til HERRENS Gerninger, hans Underværker i Dybet;
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 han bød, og et Stormvejr rejste sig, Bølgerne taarnedes op;
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 mod Himlen steg de, i Dybet sank de, i Ulykken svandt deres Mod;
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 de tumled og raved som drukne, borte var al deres Visdom;
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 skiftede Stormen til Stille, saa Havets Bølger tav;
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 og glade blev de, fordi det stilned; han førte dem til Havnen, de søgte.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 ophøje ham i Folkets Forsamling og prise ham i de Ældstes Kreds!
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Floder gør han til Ørken og Kilder til øde Land,
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 til Saltsteppe frugtbart Land for Ondskabens Skyld hos dem, som bor der.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Ørken gør han til Vanddrag, det tørre Land til Kilder;
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 der lader han sultne bo, saa de grunder en By at bo i,
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 tilsaar Marker og planter Vin og høster Afgrødens Frugt.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Han velsigner dem, de bliver mange, han lader det ikke skorte paa Kvæg.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 De bliver faa og segner under Modgangs og Kummers Tryk,
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 han udøser Haan over Fyrster og lader dem rave i vejløst Øde.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Men han løfter den fattige op af hans Nød og gør deres Slægter som Hjorde;
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 de oprigtige ser det og glædes, men al Ondskab lukker sin Mund.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Hvo som er viis, han mærke sig det og lægge sig HERRENS Naade paa Sinde!
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
