Salme 106
1 Halleluja! Lov HERREN, thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig!
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Hvo kan opregne HERRENS vældige Gerninger, finde Ord til at kundgøre al hans Pris?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Salige de, der holder paa Ret, som altid øver Retfærdighed!
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 Husk os, HERRE, naar dit Folk finder Naade, lad os faa godt af din Frelse,
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 at vi maa se dine Udvalgtes Lykke, glæde os ved dit Folks Glæde og med din Arvelod prise vor Lykke!
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 Vi syndede som vore Fædre, handlede ilde og gudløst.
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Vore Fædre i Ægypten ænsede ej dine Undere, kom ikke din store Miskundhed i Hu, stod den Højeste imod ved det røde Hav.
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at gøre sin Vælde kendt;
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 han trued det røde Hav, og det tørrede ud, han førte dem gennem Dybet som gennem en Ørk;
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 han fried dem af deres Avindsmænds Haand og udløste dem fra Fjendens Haand;
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 Vandet skjulte dem, som trængte dem, ikke een blev tilbage af dem;
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 da troede de paa hans Ord og kvad en Sang til hans Pris.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Men de glemte snart hans Gerninger, biede ej paa hans Raad;
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 de grebes af Attraa i Ørkenen, i Ødemarken fristed de Gud;
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 saa gav han dem det, de kræved, og sendte dem Lede i Sjælen.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 De bar Avind mod Moses i Lejren, mod Aron, HERRENS hellige;
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 Jorden aabned sig, slugte Datan, lukked sig over Abirams Flok;
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 Ilden rasede i deres Flok, Luen brændte de gudløse op.
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 De laved en Kalv ved Horeb og tilbad det støbte Billed;
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 de bytted deres Herlighed bort for et Billed af en Okse, hvis Føde er Græs;
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 de glemte Gud, deres Frelser, som øvede store Ting i Ægypten,
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 Undere i Kamiternes Land, frygtelige Ting ved det røde Hav.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 Da tænkte han paa at udrydde dem, men Moses, hans udvalgte Mand, stilled sig i Gabet for hans Aasyn for at hindre, at hans Vrede lagde øde.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 De vraged det yndige Land og troede ikke hans Ord,
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 men knurrede i deres Telte og hørte ikke paa HERREN;
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 da løfted han Haanden og svor at lade dem falde i Ørkenen,
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 splitte deres Sæd blandt Folkene, sprede dem rundt i Landene.
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 De holdt til med Ba'al-Peor og aad af de dødes Ofre;
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 de krænked ham med deres Gerninger, og Plage brød løs iblandt dem.
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen blev bragt til at standse,
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 og det regnedes ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt, evindelig.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 De vakte hans Vrede ved Meribas Vand, og for deres Skyld gik det Moses ilde;
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 thi de stod hans Aand imod, og han talte uoverlagte Ord.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 De udrydded ikke de Folk, som HERREN havde sagt, de skulde,
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 med Hedninger blanded de sig og gjorde deres Gerninger efter;
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 deres Gudebilleder dyrkede de, og disse blev dem en Snare;
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 til Dæmonerne ofrede de, og det baade Sønner og Døtre;
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 de udgød uskyldigt Blod, deres Sønners og Døtres Blod, som de ofred til Kana'ans Guder, og Landet blev smittet ved Blod;
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 de blev urene ved deres Gerninger, bolede ved deres idrætter.
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 Da blev HERREN vred paa sit Folk og væmmedes ved sin Arv;
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 han gav dem i Folkenes Haand, deres Avindsmænd blev deres Herrer;
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 deres Fjender voldte dem Trængsel, de kuedes under deres Haand.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 Han frelste dem Gang paa Gang, men de stod egensindigt imod og sygnede hen i Brøden;
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 dog saa han til dem i Trængslen, saa snart han hørte dem klage;
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 han kom sin Pagt i Hu og ynkedes efter sin store Miskundhed;
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 han lod dem finde Barmhjertighed hos alle, der tog dem til Fange.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Frels os, HERRE vor Gud, du samle os sammen fra Folkene, at vi maa love dit hellige Navn, med Stolthed synge din Pris.
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 Lovet være HERREN, Israels Gud, fra Evighed og til Evighed! Og alt Folket svare Amen!
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
