Salme 104
1 Min sjæl, lov HERREN! HERRE min Gud, du er saare stor! Du er klædt i Højhed og Herlighed,
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 hyllet i Lys som en Kappe! Himlen spænder du ud som et Telt;
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 du hvælver din Højsal i Vandene, gør Skyerne til din Vogn, farer frem paa Vindens Vinger;
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Vindene gør du til Sendebud, Ildsluer til dine Tjenere!
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Du fæsted Jorden paa dens Grundvolde, aldrig i Evighed rokkes den;
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Verdensdybet hylled den til som en Klædning, Vandene stod over Bjerge.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 For din Trusel flyede de, skræmtes bort ved din Tordenrøst,
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 for op ad Bjerge og ned i Dale til det Sted, du havde beredt dem;
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 du satte en Grænse, de ej kommer over, saa de ikke igen skal tilhylle Jorden.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 Kilder lod du rinde i Dale, hen mellem Bjerge flød de;
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 de læsker al Markens Vildt, Vildæsler slukker deres Tørst;
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 over dem bygger Himlens Fugle, mellem Grenene lyder deres Kvidder.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Fra din Højsal vander du Bjergene, Jorden mættes fra dine Skyer;
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 du lader Græs gro frem til Kvæget og Urter til Menneskets Tjeneste, saa du frembringer Brød af Jorden
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 og Vin, der glæder Menneskets Hjerte, og lader Ansigtet glinse af Olie, og Brødet skal styrke Menneskets Hjerte.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 HERRENS Træer bliver mætte, Libanons Cedre, som han har plantet,
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 hvor Fuglene bygger sig Rede; i Cypresser har Storken sin Bolig.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 Højfjeldet er for Stenbukken, Klipperne Grævlingens Tilflugt.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Du skabte Maanen for Festernes Skyld, Solen kender sin Nedgangs Tid;
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 du sender Mørke, Natten kommer, da rører sig alle Skovens Dyr;
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 de unge Løver brøler efter Rov, de kræver deres Føde af Gud.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 De sniger sig bort, naar Sol staar op, og lægger sig i deres Huler;
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Mennesket gaar til sit Dagværk, ud til sin Gerning, til Kvæld falder paa.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 Hvor mange er dine Gerninger, HERRE, du gjorde dem alle med Visdom; Jorden er fuld af, hvad du har skabt!
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Der er Havet, stort og vidt, der vrimler det uden Tal af Dyr, baade smaa og store;
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 Skibene farer der, Livjatan, som du danned til Leg deri.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 De bier alle paa dig, at du skal give dem Føde i Tide;
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 du giver dem den, og de sanker, du aabner din Haand, og de mættes med godt.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Du skjuler dit Aasyn, og de forfærdes; du tager deres Aand, og de dør og vender tilbage til Støvet;
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 du sender din Aand, og de skabes, Jordens Aasyn fornyer du.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 HERRENS Herlighed vare evindelig, HERREN glæde sig ved sine Værker!
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Et Blik fra ham, og Jorden skælver, et Stød fra ham, og Bjergene ryger.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 Jeg vil synge for HERREN, saa længe jeg lever, lovsynge min Gud, den Tid jeg er til.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Min Sang være ham til Behag, jeg har min Glæde i HERREN.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Maatte Syndere svinde fra Jorden og gudløse ikke mer være til! Min Sjæl, lov HERREN! Halleluja!
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
