Ordsprogene 7
1 Min Søn, vogt dig mine Ord, mine Bud maa du gemme hos dig;
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 vogt mine Bud, saa skal du leve, som din Øjesten vogte du, hvad jeg har lært dig;
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 bind dem om dine Fingre, skriv dem paa dit Hjertes Tavle,
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 sig til Visdommen: »Du er min Søster!« og kald Forstanden Veninde,
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 at den maa vogte dig for Andenmands Hustru, en fremmed Kvinde med sleske Ord.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Thi fra mit Vindue skued jeg ud, jeg kigged igennem mit Gitter;
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 og blandt de tankeløse saa jeg en Yngling, en uden Vid blev jeg var blandt de unge;
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 han gik paa Gaden tæt ved et Hjørne, skred frem paa Vej til hendes Hus
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 i Skumringen henimod Aften, da Nat og Mørke brød frem.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 Og se, da møder Kvinden ham i Skøgedragt, underfundig i Hjertet;
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 løssluppen, ustyrlig er hun, hjemme fandt hendes Fødder ej Ro;
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 snart paa Gader, snart paa Torve, ved hvert et Hjørne lurer hun;
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 hun griber i ham og kysser ham og siger med frække Miner;
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 »Jeg er et Takoffer skyldig og indfrier mit Løfte i Dag,
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 gik derfor ud for at møde dig, søge dig, og nu har jeg fundet dig!
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Jeg har redt mit Leje med Tæpper, med broget ægyptisk Lærred,
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 jeg har stænket min Seng med Myrra, med Aloe og med Kanelbark;
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 kom, lad os svælge til Daggry i Vellyst, beruse os i Elskovs Lyst!
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Thi Manden er ikke hjemme, paa Langfærd er han draget;
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 Pengepungen tog han med, ved Fuldmaane kommer han hjem!«
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Hun lokked ham med mange fagre Ord, forførte ham med sleske Læber;
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 tankeløst følger han hende som en Tyr, der føres til Slagtning, som en Hjort, der løber i Nettet,
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 til en Pil gennemborer dens Lever, som en Fugl, der falder i Snaren, uden at vide, det gælder dens Liv.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Hør mig da nu, min Søn, og lyt til min Munds Ord!
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Ej bøje du Hjertet til hendes Veje, far ikke vild paa hendes Stier;
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 thi mange ligger slagne, hvem hun har fældet, og stor er Hoben, som hun slog ihjel.
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
