Ordsprogene 5
1 Mærk dig, min Søn, min Visdom, bøj til min Indsigt dit Øre,
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 at Kløgt maa vaage øver dig, Læbernes Kundskab vare paa dig.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Thi af Honning drypper den fremmedes Læber, glattere end Olie er hendes Gane;
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 men til sidst er hun besk som Malurt, hvas som tveægget Sværd;
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 hun følger ej Livets Vej, hendes Spor er bugtet, hun ved det ikke.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Hør mig da nu, min Søn, vig ikke fra min Munds Ord!
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Lad din Vej være langt fra hende, kom ej hendes Husdør nær,
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 at du ikke maa give andre din Ære, en grusom Mand dine Aar.
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 at ikke dit Gods skal mætte fremmede, din Vinding ende i Andenmands Hus,
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 saa du gribes af Anger til sidst, naar dit Kød og Huld svinder hen,
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 og du siger: »Ak, at jeg hadede Tugt, at mit Hjerte lod haant om Revselse,
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 saa jeg ikke lød mine Læreres Røst, ej bøjed mit Øre til dem, som lærte mig!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Nær var jeg kommet i alskens Ulykke midt i Forsamling og Menighed!«
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Drik Vand af din egen Cisterne og rindende Vand af din Brønd;
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 lad ej dine Kilder flyde paa Gaden, ej dine Bække paa Torvene!
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Dig skal de tilhøre, dig alene, ingen fremmed ved Siden af dig!
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Velsignet være dit Væld, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 den elskelige Hind, den yndige Gazel; hendes Elskov fryde dig stedse, berus dig altid i hendes Kærlighed!
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Hvi beruser du dig, min Søn, i en fremmed og tager en andens Hustru i Favn?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Thi for HERRENS Øjne er Menneskets Veje, grant følger han alle dets Spor;
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 den gudløse fanges af egen Brøde og holdes fast i Syndens Reb;
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 han dør af Mangel paa Tugt, gaar til ved sin store Daarskab.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
