Ordsprogene 5
1 Mærk dig, min Søn, min Visdom, bøj til min Indsigt dit Øre,
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 at Kløgt maa vaage øver dig, Læbernes Kundskab vare paa dig.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Thi af Honning drypper den fremmedes Læber, glattere end Olie er hendes Gane;
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 men til sidst er hun besk som Malurt, hvas som tveægget Sværd;
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 hun følger ej Livets Vej, hendes Spor er bugtet, hun ved det ikke.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Hør mig da nu, min Søn, vig ikke fra min Munds Ord!
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Lad din Vej være langt fra hende, kom ej hendes Husdør nær,
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 at du ikke maa give andre din Ære, en grusom Mand dine Aar.
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 at ikke dit Gods skal mætte fremmede, din Vinding ende i Andenmands Hus,
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 saa du gribes af Anger til sidst, naar dit Kød og Huld svinder hen,
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 og du siger: »Ak, at jeg hadede Tugt, at mit Hjerte lod haant om Revselse,
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 saa jeg ikke lød mine Læreres Røst, ej bøjed mit Øre til dem, som lærte mig!
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Nær var jeg kommet i alskens Ulykke midt i Forsamling og Menighed!«
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Drik Vand af din egen Cisterne og rindende Vand af din Brønd;
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 lad ej dine Kilder flyde paa Gaden, ej dine Bække paa Torvene!
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Dig skal de tilhøre, dig alene, ingen fremmed ved Siden af dig!
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Velsignet være dit Væld, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 den elskelige Hind, den yndige Gazel; hendes Elskov fryde dig stedse, berus dig altid i hendes Kærlighed!
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Hvi beruser du dig, min Søn, i en fremmed og tager en andens Hustru i Favn?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Thi for HERRENS Øjne er Menneskets Veje, grant følger han alle dets Spor;
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 den gudløse fanges af egen Brøde og holdes fast i Syndens Reb;
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 han dør af Mangel paa Tugt, gaar til ved sin store Daarskab.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
