Ordsprogene 31
1 Kong Lemuel af Massas Ord; som hans Moder tugtede ham med.
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 Hvad, Lemuel, min Søn, min førstefødte, hvad skal jeg sige dig, hvad, mit Moderlivs Søn, hvad, mine Løfters Søn?
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 Giv ikke din Kraft til Kvinder, din Kærlighed til dem, der ødelægger Konger.
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 Det klæder ej Konger, Lemuel, det klæder ej Konger at drikke Vin eller Fyrster at kræve stærke Drikke,
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 at de ikke skal drikke og glemme Vedtægt og bøje Retten for alle arme.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Giv den segnende stærke Drikke, og giv den mismodige Vin;
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 lad ham drikke og glemme sin Fattigdom, ej mer ihukomme sin Møje.
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Luk Munden op for den stumme, for alle lidendes Sag;
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 luk Munden op og døm retfærdigt, skaf den arme og fattige Ret!
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 Hvo finder en duelig Hustru? Hendes Værd staar langt over Perlers.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 Hendes Husbonds Hjerte stoler paa hende, paa Vinding skorter det ikke.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 Hun gør ham godt og intet ondt alle sine Levedage.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 Hun sørger for Uld og Hør, hun bruger sine Hænder med Lyst.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 Hun er som en Købmands Skibe, sin Føde henter hun langvejs fra.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 Endnu før Dag staar hun op og giver Huset Mad, sine Piger deres tilmaalte Del.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 Hun tænker paa en Mark og faar den, hun planter en Vingaard, for hvad hun har tjent.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 Hun bælter sin Hofte med Kraft, lægger Styrke i sine Arme.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 Hun skønner, hendes Husholdning lykkes, hendes Lampe gaar ikke ud om Natten.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Hun rækker sine Hænder mod Rokken, Fingrene tager om Tenen.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Hun rækker sin Haand til den arme, rækker Armene ud til den fattige.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 Af Sne har hun intet at frygte for sit Hus, thi hele hendes Hus er klædt i Skarlagen.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Tæpper laver hun sig, hun er klædt i Byssus og Purpur.
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Hendes Husbond er kendt i Portene, naar han sidder blandt Landets Ældste.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 Hun væver Linned til Salg og sælger Bælter til Kræmmeren.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Klædt i Styrke og Hæder gaar hun Morgendagen i Møde med Smil.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Hun aabner Munden med Visdom, med mild Vejledning paa Tungen.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 Hun vaager over Husets Gænge og spiser ej Ladheds Brød.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Hendes Sønner staar frem og giver hende Pris, hendes Husbond synger hendes Lov:
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 »Mange duelige Kvinder findes, men du staar over dem alle!«
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 Ynde er Svig og Skønhed Skin; en Kvinde, som frygter HERREN, skal roses.
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 Lad hende faa sine Hænders Frugt, hendes Gerninger synger hendes Lov i Portene.
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
