Ordsprogene 30
1 Massaiten Agur, Jakes Søns Ord. Manden siger: Træt har jeg slidt mig, Gud, træt har jeg slidt mig, Gud, jeg svandt hen;
Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
2 thi jeg er for dum til at regnes for Mand, Mands Vid er ikke i mig;
Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
3 Visdom lærte jeg ej, den Hellige lærte jeg ikke at kende.
En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
4 Hvo opsteg til Himlen og nedsteg igen, hvo samlede Vinden i sine Næver, hvo bandt Vandet i et Klæde, hvo greb fat om den vide Jord? Hvad er hans Navn og hans Søns Navn? Du kender det jo.
Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
5 Al Guds Tale er ren, han er Skjold for dem, der lider paa ham.
Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
6 Læg intet til hans Ord, at han ikke skal stemple dig som Løgner.
Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
7 Tvende Ting har jeg bedet dig om, nægt mig dem ej, før jeg dør:
Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
8 Hold Svig og Løgneord fra mig: giv mig hverken Armod eller Rigdom, men lad mig nyde mit tilmaalte Brød,
Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
9 at jeg ikke skal blive for mæt og fornægte og sige: »Hvo er HERREN?« eller blive for fattig og stjæle og volde min Guds Navn Men.
Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
10 Bagtal ikke en Træl for hans Herre, at han ikke forbander dig, saa du maa bøde.
Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
11 Der findes en Slægt, som forbander sin Fader og ikke velsigner sin Moder,
On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
12 en Slægt, der tykkes sig ren og dog ej har tvættet Snavset af sig,
On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
13 en Slægt med de stolteste Øjne, hvis Blikke er fulde af Hovmod.
Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
14 en Slægt, hvis Tænder er Sværd hvis Kæber er skarpe Knive, saa de æder de arme ud af Landet, de fattige ud af Menneskers Samfund.
Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
15 Blodiglen har to Døtre: Givhid, Givhid! Der er tre, som ikke kan mættes, fire, som aldrig faar nok:
Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
16 Dødsriget og det golde Moderliv, Jorden, som aldrig mættes af Vand, og Ilden, som aldrig faar nok. (Sheol h7585)
Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. (Sheol h7585)
17 Den, som haaner sin Fader og spotter sin gamle Moder, hans Øje udhakker Bækkens Ravne, Ørneunger faar det til Æde.
Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
18 Tre Ting undres jeg over, fire fatter jeg ikke:
Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
19 Ørnens Vej paa Himlen, Slangens Vej paa Klipper, Skibets Vej paa Havet, Mandens Vej til den unge Kvinde.
Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
20 Saa er en Ægteskabsbryderskes Færd: Hun spiser og tørrer sig om Munden og siger: »Jeg har ikke gjort noget ondt!«
Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
21 Under tre Ting skælver et Land, fire kan det ikke bære:
Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
22 En Træl, naar han gøres til Konge, en Nidding, naar han spiser sig mæt,
Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
23 en bortstødt Hustru, naar hun bliver gift, en Trælkvinde, naar hun arver sin Frue.
Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
24 Fire paa Jorden er smaa, visere dog end Vismænd:
Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
25 Myrerne, de er et Folk uden Styrke, samler dog Føde om Somren;
Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
26 Klippegrævlinger, et Folk uden Magt, bygger dog Bolig i Klipper;
Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
27 Græshopper, de har ej Konge, drager dog ud i Rad og Række;
Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
28 Firbenet, det kan man gribe med Hænder, er dog i Kongers Paladser.
Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
29 Tre skrider stateligt frem, fire har statelig Gang:
Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
30 Løven, Kongen blandt Dyrene, som ikke viger for nogen;
Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
31 en sadlet Stridshest, en Buk, en Konge midt i sin Hær.
Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
32 Har du handlet som Daare i Overmod, tænker du ondt, da Haand for Mund!
Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
33 Thi Tryk paa Mælk giver Ost, Tryk paa Næsen Blod og Tryk paa Vrede Trætte.
Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.
