Ordsprogene 25
1 Følgende er ogsaa Ordsprog af Salomo, som Kong Ezekias af Judas Mænd samlede.
Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.
2 Guds Ære er det at skjule en Sag, Kongers Ære at granske en Sag.
Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.
3 Himlens Højde og Jordens Dybde og Kongers Hjerte kan ingen granske.
Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.
4 Naar Slagger fjernes fra Sølv, saa bliver det hele lutret;
Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.
5 naar gudløse fjernes fra Kongen, grundfæstes hans Trone ved Retfærd.
Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.
6 Bryst dig ikke for Kongen og stil dig ikke paa de stores Plads;
Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.
7 det er bedre, du faar Bud: »Kom herop!« end man flytter dig ned for en Stormands Øjne. Hvad end dine Øjne har set,
Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.
8 skrid ikke til Trætte straks; thi hvad vil du siden gøre, naar din Næste gør dig til Skamme?
Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?
9 Før Sagen med din Næste til Ende, men røb ej Andenmands Hemmelighed,
Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,
10 thi ellers vil den, der hører det, smæde dig og dit onde Rygte aldrig dø hen.
Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.
11 Æbler af Guld i Skaale af Sølv er Ord, som tales i rette Tid.
Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.
12 En Guldring, et gyldent Smykke er revsende Vismand for lyttende Øre.
Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.
13 Som kølende Sne en Dag i Høst er paalideligt Bud for dem, der sender ham; han kvæger sin Herres Sjæl.
Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.
14 Som Skyer og Blæst uden Regn er en Mand, der skryder med skrømtet Gavmildhed.
Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.
15 Ved Taalmod overtales en Dommer, mild Tunge sønderbryder Ben.
Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.
16 Finder du Honning, saa spis til Behov, at du ikke bliver mæt og igen spyr den ud.
Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.
17 Sæt sjældent din Fod i din Næstes Hus, at han ej faar for meget af dig og ledes.
Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.
18 Som Stridsøkse, Sværd og hvassen Pil er den, der vidner falsk mod sin Næste.
Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.
19 Som ormstukken Tand og vaklende Fod er troløs Mand paa Trængselens Dag.
Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.
20 Som at lægge Frakken, naar det er Frost, og hælde surt over Natron, saa er det at synge for mismodig Mand.
Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.
21 Sulter din Fjende, saa giv ham at spise, tørster han, giv ham at drikke;
Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;
22 da sanker du gloende Kul paa hans Hoved, og HERREN lønner dig for det.
Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.
23 Nordenvind fremkalder Regn, bagtalende Tunge vrede Miner.
Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.
24 Hellere bo i en Krog paa Taget end fælles Hus med trættekær Kvinde.
Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
25 Hvad koldt Vand er for en vansmægtet Sjæl, er Glædesbud fra et Land i det fjerne.
Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.
26 Som grumset Kilde og ødelagt Væld er retfærdig, der vakler i gudløses Paasyn.
Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.
27 Ej godt at spise for megen Honning, spar paa hædrende Ord.
Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.
28 Som aaben By uden Mur er en Mand, der ikke kan styre sit Sind.
Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.
