Ordsprogene 17
1 Bedre en tør Bid Brød med fred end Huset fuldt af Sul med Trætte.
Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 Klog Træl bliver Herre over daarlig Søn og faar lod og del mellem Brødre.
Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 Digel til Sølv og Ovn til Guld, men den, der prøver Hjerter, er HERREN.
Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 Den onde hører paa onde Læber, Løgneren lytter til giftige Tunger.
Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 Hvo Fattigmand spotter, haaner hans Skaber, den skadefro slipper ikke for Straf.
Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 De gamles Krone er Børnebørn, Sønners Stolthed er Fædre.
vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 Ypperlig Tale er ej for en Daare, end mindre da Løgn for den, som er ædel.
Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 Som en Troldsten er Gave i Giverens Øjne; hvorhen den end vender sig, gør den sin Virkning.
Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 Den, der dølger en Synd, søger Venskab, men den, der ripper op i en Sag, skiller Venner.
Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 Bedre virker Skænd paa forstandig end hundrede Slag paa en Taabe.
Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 Den onde har kun Genstridighed for, men et skaanselsløst Bud er udsendt imod ham.
Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 Man kan møde en Bjørn, hvis Unger er taget, men ikke en Taabe udi hans Daarskab.
Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 Den, der gengælder godt med ondt, fra hans Hus skal Vanheld ej vige.
Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 At yppe Strid er at aabne for Vand, hold derfor inde, før Strid bryder løs.
Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 At frikende skyldig og dømme uskyldig, begge Dele er HERREN en Gru.
Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 Hvad hjælper Penge i Taabens Haand til at købe ham Visdom, naar Viddet mangler?
Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 Ven viser Kærlighed naar som helst, Broder fødes til Hjælp i Nød.
Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 Mand uden Vid giver Haandslag og gaar i Borgen for Næsten.
Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 Ven af Kiv er Ven af Synd; at højne sin Dør er at attraa Fald.
Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 Ej finder man Lykke, naar Hjertet er vrangt, man falder i Vaade, naar Tungen er falsk.
Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 Den, der avler en Taabe, faar Sorg, Daarens Fader er ikke glad.
Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 Glad Hjerte er godt for Legemet, nedslaaet Sind suger Marv af Benene.
Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 Den gudløse tager Gave i Løn for at bøje Rettens Gænge.
Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 Visdom staar den forstandige for Øje, Taabens Blik er ved Jordens Ende.
Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 Taabelig Søn er sin Faders Sorg, Kvide for hende, som fødte ham.
Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 At straffe den, der har Ret, er ilde, værre endnu at slaa de ædle.
Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 Den, som har Kundskab tøjler sin Tale, Mand med Forstand er koldblodig.
Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Selv Daaren, der tier, gælder for viis, forstandig er den, der lukker sine Læber.
Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
