Ordsprogene 14
1 Visdom bygger sig Hus, Daarskabs Hænder river det ned.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 Hvo redeligt vandrer, frygter HERREN, men den, som gaar Krogveje, agter ham ringe.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 I Daarens Mund er Ris til hans Ryg, for de vise staar Læberne Vagt.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Naar der ikke er Okser, er Laden tom, ved Tyrens Kraft bliver Høsten stor.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 Sanddru Vidne lyver ikke, det falske Vidne farer med Løgn.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 Spotter søger Visdom, men finder den ikke, til Kundskab kommer forstandig let.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Gaa fra en Mand, som er en Taabe, der mærker du intet til Kundskabs Læber.
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 Den kloge i sin Visdom er klar paa sin Vej, men Taabers Daarskab er Svig.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 Med Daarer driver Skyldofret Spot, men Velvilje raader iblandt retsindige.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 Hjertet kender sin egen Kvide, fremmede blander sig ej i dets Glæde.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 Gudløses Hus lægges øde, retsindiges Telt staar i Blomst.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 Mangen Vej synes Manden ret, og saa er dens Ende dog Dødens Veje.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Selv under Latter kan Hjertet lide, og Glædens Ende er Kummer.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 Af sine Veje mættes den frafaldne, af sine Gerninger den, som er god.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 Den tankeløse tror hvert Ord, den kloge overtænker sine Skridt.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 Den vise ængstes og skyr det onde, Taaben buser sorgløs paa.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 Den hidsige bærer sig taabeligt ad, man hader rænkefuld Mand.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 De tankeløse giver Daarskab i Arv, de kloge efterlader sig Kundskab.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 Onde maa bukke for gode, gudløse staa ved retfærdiges Døre.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 Fattigmand hades endog af sin Ven, men Rigmands Venner er mange.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 Den, der foragter sin Næste, synder, lykkelig den, der har Medynk med arme.
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 De, som virker ondt, farer visselig vild; de, som virker godt, finder Naade og Trofasthed.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 Ved al Slags Møje vindes der noget, Mundsvejr volder kun Tab.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 De vises Krone er Kløgt, Taabers Krans er Daarskab.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 Sanddru Vidne frelser Sjæle; den, som farer med Løgn, bedrager.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 Den stærkes Tillid er HERRENS Frygt, hans Sønner skal have en Tilflugt.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 HERRENS Frygt er en Livsens Kilde, derved undgaas Dødens Snarer.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 At Folket er stort, er Kongens Hæder, Brist paa Folk er Fyrstens Fald.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 Den sindige er rig paa Indsigt, den heftige driver det vidt i Daarskab.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 Sagtmodigt Hjerte er Liv for Legemet, Avind er Edder i Benene.
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 At kue den ringe er Haan mod hans Skaber, han æres ved Medynk med fattige.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 Ved sin Ondskab styrtes den gudløse, ved lydefri Færd er retfærdige trygge.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 Visdom bor i forstandiges Hjerte, i Taabers Indre kendes den ikke.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Retfærdighed løfter et Folk, men Synd er Folkenes Skændsel.
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 En klog Tjener har Kongens Yndest, en vanartet rammer hans Vrede.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
