Klagesangene 5
1 HERRE, kom vor Skæbne i Hu, sku ned og se vor Skændsel!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Vor Arvelod tilfaldt fremmede, Udlændinge fik vore Huse.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Forældreløse, faderløse er vi, som Enker er vore Mødre.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Vort Drikkevand maa vi købe, betale maa vi vort Brænde.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Aaget trykker vor Nakke, vi trættes og finder ej Hvile.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Ægypten rakte vi Haand, Assur, for at mættes med Brød.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Vore Fædre, som synded, er borte, og vi maa bære deres Skyld.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Over os raader Trælle, ingen frier os fra dem.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Med Livsfare henter vi vort Brød, udsatte for Ørkenens Sværd.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Vor Hud er sværtet som en Ovn af Hungerens svidende Lue.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 De skændede Kvinder i Zion, Jomfruer i Judas Byer.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Fyrster greb de og hængte, tog intet Hensyn til gamle.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Ynglinge sattes til Kværnen, under Brændeknippet segnede Drenge.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 De gamle forsvandt fra Porten, de unge fra Strengenes Leg.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Vort Hjertes Glæde er borte, vor Dans er vendt til Sorg.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Kronen faldt af vort Hoved, ve os, at vi har syndet!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Vort Hjerte blev derfor sygt, derfor vort Øje mørkt:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 For Zions Bjerg, som er øde, Ræve tumler sig der.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Du, HERRE, troner for evigt, fra Slægt til Slægt staar din Trone.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Hvi glemmer du os bestandig og svigter os alle Dage?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Omvend os, HERRE, til dig, saa vender vi om, giv os nye Dage, som fordum!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Eller har du helt stødt os bort, er din Vrede mod os uden Ende?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
