Job 6
1 Saa tog Job til Orde og svarede:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Gid man vejed min Harme og vejed min Ulykke mod den!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Thi tungere er den end Havets Sand, derfor talte jeg over mig!
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Thi i mig sidder den Almægtiges Pile, min Aand inddrikker deres Gift; Rædsler fra Gud forvirrer mig.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Skriger et Vildæsel midt i Græsset, brøler en Okse ved sit Foder?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Spiser man ferskt uden Salt, smager mon Æggehvide godt?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Min Sjæl vil ej røre derved, de Ting er som Lugt af en Løve.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Ak, blev mit Ønske dog opfyldt, Gud give mig det, som jeg haaber;
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 vilde Gud dog knuse mig, række Haanden ud og skære mig fra,
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 saa vilde det være min Trøst — jeg hopped af Glæde trods skaanselsløs Kval at jeg ikke har nægtet den Helliges Ord.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Hvad er min Kraft, at jeg skal holde ud, min Udgang, at jeg skal være taalmodig?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Er da min Kraft som Stenens, er da mit Legeme Kobber?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Ak, for mig er der ingen Hjælp, hver Udvej lukker sig for mig.
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Den, der nægter sin Næste Godhed, han bryder med den Almægtiges Frygt.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mine Brødre sveg mig som en Bæk, som Strømme, hvis Vand svandt bort,
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 de, der var grumset af os, og som Sneen gemte sig i,
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 men som svandt ved Solens Glød, tørredes sporløst ud i Hede;
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Karavaner bøjer af fra Vejen, drager op i Ørkenen og gaar til Grunde;
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Temas Karavaner spejder, Sabas Rejsetog haaber paa dem,
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 men de beskæmmes i deres Tillid, de kommer derhen og skuffes!
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Ja, slige Strømme er I mig nu, Rædselen saa I og grebes af Skræk!
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Har jeg mon sagt: »Giv mig Gaver, løs mig med eders Velstand,
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 red mig af Fjendens Haand, køb mig fri fra Voldsmænds Haand!«
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Lær mig, saa vil jeg tie, vis mig, hvor jeg har fejlet!
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Redelig Tale, se, den gør Indtryk; men eders Revselse, hvad er den værd?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Er det jer Hensigt at revse Ord? Den fortvivledes Ord er dog Mundsvejr!
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Selv om en faderløs kasted I Lod og købslog om eders Ven.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Men vilde I nu dog se paa mig! Mon jeg lyver jer op i Ansigtet?
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Vend jer hid, lad der ikke ske Uret, vend jer, thi end har jeg Ret!
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Er der Uret paa min Tunge, eller skelner min Gane ej, hvad der er ondt?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
