Job 5
1 »Raab kun! Giver nogen dig Svar? Og til hvem af de Hellige vender du dig?
"Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
2 Thi Daarens Harme koster ham Livet, Taabens Vrede bliver hans Død.
Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
3 Selv har jeg set en Daare rykkes op, hans Bolig raadne brat;
Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
4 hans Sønner var uden Hjælp, traadtes ned i Porten, ingen reddede dem;
Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
5 sultne aad deres Høst, de tog den, selv mellem Torne, og tørstige drak deres Mælk.
Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
6 Thi Vanheld vokser ej op af Støvet, Kvide spirer ej frem af Jorden,
Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
7 men Mennesket avler Kvide, og Gnisterne flyver til Vejrs.
vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
8 Nej, jeg vilde søge til Gud og lægge min Sag for ham,
Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
9 som øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal,
hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
10 som giver Regn paa Jorden og nedsender Vand over Marken
joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
11 for at løfte de bøjede højt, saa de sørgende opnaar Frelse,
että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
12 han, som krydser de kloges Tanker, saa de ikke virker noget, der varer,
Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
13 som fanger de vise i deres Kløgt, saa de listiges Raad er forhastet;
hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
14 i Mørke raver de, selv om Dagen, famler ved Middag, som var det Nat.
päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
15 Men han frelser den arme fra Sværdet og fattig af stærkes Haand,
Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
16 saa der bliver Haab for den ringe og Ondskaben lukker sin Mund.
Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
17 Held den Mand, som revses at Gud; ringeagt ej den Almægtiges Tugt!
Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 Thi han saarer, og han forbinder, han slaar, og hans Hænder læger.
Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
19 Seks Gange redder han dig i Trængsel, syv gaar Ulykken uden om dig;
Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
20 han frier dig fra Døden i Hungersnød, i Krig fra Sværdets Vold;
Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
21 du er gemt for Tungens Svøbe, har intet at frygte, naar Voldsdaad kommer;
Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
22 du ler ad Voldsdaad og Hungersnød og frygter ej Jordens vilde Dyr;
Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
23 du har Pagt med Markens Sten, har Fred med Markens Vilddyr;
Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
24 du kender at have dit Telt i Fred, du mønstrer din Bolig, og intet fattes;
Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
25 du kender at have et talrigt Afkom, som Jordens Urter er dine Spirer;
Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
26 Graven naar du i Ungdomskraft, som Neg føres op, naar Tid er inde.
Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
27 Se, det har vi gransket, saaledes er det; det har vi hørt, saa vid ogsaa du det!
Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
