Job 41
1 Kan du trække Krokodillen op med Krog og binde dens Tunge med Snøre?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 Kan du mon stikke et Siv i dens Snude, bore en Krog igennem dens Kæber?
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 Mon den vil trygle dig længe og give dig gode Ord?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 Mon den vil indgaa en Pagt med dig, saa du faar den til Træl for evigt?
Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 Han du mon lege med den som en Fugl og tøjre den for dine Pigebørn?
Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 Falbyder Fiskerlauget den og stykker den ud mellem Sælgerne?
Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 Mon du kan spække dens Hud med Kroge og med Harpuner dens Hoved?
Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 Læg dog engang din Haand paa den! Du vil huske den Kamp og gør det ej mer.
Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9 Det Haab vilde blive til Skamme, alene ved Synet laa du der.
Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 Ingen drister sig til at tirre den, hvem holder Stand imod den?
"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11 Hvem møder den og slipper fra det hvem under hele Himlen?
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 Jeg tier ej om dens Lemmer, hvor stærk den er, hvor smukt den er skabt.
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 Hvem har trukket dens Klædning af, trængt ind i dens dobbelte Panser?
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 Hvem har aabnet dens Ansigts Døre? Rundt om dens Tænder er Rædsel.
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 Dens Ryg er Reder af Skjolde, dens Bryst er et Segl af Sten;
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 de sidder tæt ved hverandre, Luft kommer ikke ind derimellem;
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 de hænger fast ved hverandre, uadskilleligt griber de ind i hverandre.
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 Dens Nysen fremkalder straalende Lys, som Morgenrødens Øjenlaag er dens Øjne.
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 Ud af dens Gab farer Fakler, Ildgnister spruder der frem.
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 Em staar ud af dens Næsebor som af en ophedet, kogende Kedel.
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 Dens Aande tænder som glødende Kul, Luer staar ud af dens Gab.
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 Styrken bor paa dens Hals, og Angsten hopper foran den.
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 Tæt sidder Kødets Knuder, som støbt til Kroppen; de rokkes ikke;
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 fast som Sten er dens Hjerte støbt, fast som den nederste Møllesten.
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 Naar den rejser sig, gyser Helte, fra Sans og Samling gaar de af Skræk.
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 Angriberens Sværd holder ikke Stand, ej Kastevaaben, Spyd eller Pil.
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 Jern regner den kun for Halm og Kobber for trøsket Træ;
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 Buens Søn slaar den ikke paa Flugt, Slyngens Sten bliver Straa for den,
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 Stridskøllen regnes for Rør, den ler ad det svirrende Spyd.
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 Paa Bugen er der skarpe Rande, dens Spor i Dyndet er som Tærskeslædens;
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 Dybet faar den i Kog som en Gryde, en Salvekedel gør den af Floden;
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 bag den er der en lysende Sti, Dybet synes som Sølverhaar.
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 Dens Lige findes ikke paa Jord, den er skabt til ikke at frygte.
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34 Alt, hvad højt er, ræddes for den, den er Konge over alle stolte Dyr.
Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
