Job 36
1 Og videre sagde Elihu:
Elihu puhui vielä ja sanoi:
2 Bi nu lidt, jeg har noget at sige dig, thi end har jeg Ord til Forsvar for Gud.
Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
3 Jeg vil hente min Viden langvejsfra og skaffe min Skaber Ret;
Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
4 thi for vist, mine Ord er ikke Opspind, en Mand med fuldkommen Indsigt har du for dig.
Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
5 Se, Gud forkaster det stive Sind,
Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
6 den gudløse holder han ikke i Live; de arme lader han faa deres Ret,
Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7 fra retfærdige vender han ikke sit Blik, men giver dem Plads for stedse hos Konger paa Tronen i Højhed.
Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
8 Og hvis de bindes i Lænker, fanges i Nødens Baand,
Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
9 saa viser han dem deres Gerning, deres Synder, at de hovmodede sig,
Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
10 aabner deres Øre for Tugt og byder dem vende sig bort fra det onde.
Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
11 Hvis de saa hører og bøjer sig, da ender de deres Dage i Lykke, i liflig Fryd deres Aar.
Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
12 Men hører de ikke, falder de for Sværd og opgiver Aanden i Uforstand.
Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
13 Men vanhellige Hjerter forbitres; naar han binder dem, raaber de ikke om Hjælp;
Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
14 i Ungdommen dør deres Sjæl, deres Liv faar Mandsskøgers Lod.
Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
15 Den elendige frelser han ved hans Elende og aabner hans Øre ved Trængsel.
Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
16 Men dig har Medgangen lokket, du var i Fred for Ulykkens Gab; ingen Trængsel indjog dig Skræk, fuldt var dit Bord af fede Retter.
Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
17 Den gudløses som kom til fulde over dig, hans retfærdige Dom greb dig fat.
Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
18 Lad dig ikke lokke af Vrede til Spot eller Bødens Storhed lede dig vild!
Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
19 Kan vel dit Skrig gøre Ende paa Nøden, eller det at du opbyder al din Kraft?
Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
20 Ej maa du længes efter Natten, som opskræmmer Folkeslag der, hvor de er;
Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
21 va'r dig og vend dig ikke til Uret, saa du foretrækker ondt for at lide.
Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
22 Se, ophøjet er Gud i sin Vælde, hvo er en Lærer som han?
Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
23 Hvo foreskrev ham hans Vej, og hvo turde sige: »Du gjorde Uret!«
Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
24 Se til at ophøje hans Værk, som Mennesker priser i Sang!
Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
25 Alle Mennesker ser det med Fryd, skønt dødelige skuer det kun fra det fjerne.
Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
26 Se, Gud er ophøjet, kan ikke ransages, Tal paa hans Aar kan ikke findes.
Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
27 Thi Draaber drager han ud af Havet, i hans Taage siver de ned som Regn,
Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
28 og Skyerne lader den strømme og dryppe paa mange Folk.
Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
29 Hvo fatter mon Skyernes Vidder eller hans Boligs Bulder?
Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
30 Se, han breder sin Taage om sig og skjuler Havets Rødder;
Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
31 Thi dermed nærer han Folkene, giver dem Brød i Overflod;
Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
32 han hyller sine Hænder i Lys og sender det ud imod Maalet;
Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
33 hans Torden melder hans Komme, selv Kvæget melder hans Optræk.
Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
