Job 31
1 Jeg sluttede en Pagt med mit Øje om ikke at se paa en Jomfru;
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
2 hvad var ellers min Lod fra Gud hist oppe, den Arv, den Almægtige gav fra det høje?
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3 Har ikke den lovløse Vanheld i Vente, Udaadsmændene Modgang?
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4 Ser han ej mine Veje og tæller alle mine Skridt?
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5 Har jeg holdt til med Løgn, og hasted min Fod til Svig —
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6 paa Rettens Vægtskaal veje han mig, saa Gud kan kende min Uskyld —
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
7 er mit Skridt bøjet af fra Vejen, og har mit Hjerte fulgt mine Øjne, hang noget ved mine Hænder,
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8 da gid jeg maa saa og en anden fortære, og hvad jeg planted, oprykkes med Rode!
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
9 Blev jeg en Daare paa Grund af en Kvinde, og har jeg luret ved Næstens Dør,
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10 saa dreje min Hustru Kværn for en anden, og andre bøje sig over hende!
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11 Thi sligt var Skændselsdaad, Brøde, der drages for Retten,
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12 ja, Ild, der æder til Afgrunden og sætter hele min Høst i Brand!
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13 Har jeg ringeagtet min Træls og min Trælkvindes Ret, naar de trættede med mig,
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
14 hvad skulde jeg da gøre, naar Gud stod op, hvad skulde jeg svare, naar han saa efter?
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15 Har ikke min Skaber skabt ham i Moders Skød, har en og samme ej dannet os begge i Moders Liv?
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16 Har jeg afslaaet ringes Ønske, ladet Enkens Øjne vansmægte,
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17 var jeg ene om at spise mit Brød, har den faderløse ej spist deraf —
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18 nej, fra Barnsben fostred jeg ham som en Fader, jeg ledede hende fra min Moders Skød.
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19 Har jeg set en Stakkel blottet for Klæder, en fattig savne et Tæppe —
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20 visselig nej, hans Hofter velsigned mig, naar han varmed sig i Uld af mine Lam.
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21 Har jeg løftet min Baand mod en faderløs, fordi jeg var vis paa Medhold i Retten,
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22 saa falde min Skulder fra Nakken, saa rykkes min Arm af Led!
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
23 Thi Guds Rædsel var kommet over mig, og naar han rejste sig, magted jeg intet!
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24 Har jeg slaaet min Lid til Guld, kaldt det rene Guld min Fortrøstning,
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
25 var det min Glæde, at Rigdommen voksed, og at min Haand fik sanket saa meget,
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26 saa jeg, hvorledes Sollyset straaled, eller den herligt skridende Maane,
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
27 og lod mit Hjerte sig daare i Løn, saa jeg hylded dem med Kys paa min Haand —
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
28 ogsaa det var Brøde, der drages for Retten, thi da fornægted jeg Gud hist oppe.
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
29 Var min Avindsmands Fald min Glæd jubled jeg, naar han ramtes af Vanheld —
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
30 nej, jeg tillod ikke min Gane at synde, saa jeg bandende kræved hans Sjæl.
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31 Har min Husfælle ej maattet sige: »Hvem mættedes ej af Kød fra hans Bord« —
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32 nej, den fremmede laa ej ude om Natten, jeg aabned min Dør for Vandringsmænd.
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
33 Har jeg skjult mine Synder, som Mennesker gør, saa jeg dulgte min Brøde i Brystet
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
34 af Frygt for den store Hob, af Angst for Stamfrænders Ringeagt, saa jeg blev inden Døre i Stilhed! —
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35 Ak, var der dog en, der hørte paa mig! Her er mit Bomærke — lad den Almægtige svare! Havde jeg blot min Modparts Indlæg!
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36 Sandelig, tog jeg det paa min Skulder, kransed mit Hoved dermed som en Krone,
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37 svared ham for hvert eneste Skridt og mødte ham som en Fyrste.
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
38 Har min Mark maattet skrige over mig og alle Furerne græde,
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 har jeg tæret dens Kraft uden Vederlag, udslukt dens Ejeres Liv,
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
40 saa gro der Tjørn for Hvede og Ukrudt i Stedet for Byg! Her ender Jobs Ord.
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
