Job 31
1 Jeg sluttede en Pagt med mit Øje om ikke at se paa en Jomfru;
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 hvad var ellers min Lod fra Gud hist oppe, den Arv, den Almægtige gav fra det høje?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Har ikke den lovløse Vanheld i Vente, Udaadsmændene Modgang?
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Ser han ej mine Veje og tæller alle mine Skridt?
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 Har jeg holdt til med Løgn, og hasted min Fod til Svig —
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 paa Rettens Vægtskaal veje han mig, saa Gud kan kende min Uskyld —
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 er mit Skridt bøjet af fra Vejen, og har mit Hjerte fulgt mine Øjne, hang noget ved mine Hænder,
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 da gid jeg maa saa og en anden fortære, og hvad jeg planted, oprykkes med Rode!
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 Blev jeg en Daare paa Grund af en Kvinde, og har jeg luret ved Næstens Dør,
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 saa dreje min Hustru Kværn for en anden, og andre bøje sig over hende!
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 Thi sligt var Skændselsdaad, Brøde, der drages for Retten,
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 ja, Ild, der æder til Afgrunden og sætter hele min Høst i Brand!
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 Har jeg ringeagtet min Træls og min Trælkvindes Ret, naar de trættede med mig,
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 hvad skulde jeg da gøre, naar Gud stod op, hvad skulde jeg svare, naar han saa efter?
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Har ikke min Skaber skabt ham i Moders Skød, har en og samme ej dannet os begge i Moders Liv?
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 Har jeg afslaaet ringes Ønske, ladet Enkens Øjne vansmægte,
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 var jeg ene om at spise mit Brød, har den faderløse ej spist deraf —
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 nej, fra Barnsben fostred jeg ham som en Fader, jeg ledede hende fra min Moders Skød.
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 Har jeg set en Stakkel blottet for Klæder, en fattig savne et Tæppe —
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 visselig nej, hans Hofter velsigned mig, naar han varmed sig i Uld af mine Lam.
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 Har jeg løftet min Baand mod en faderløs, fordi jeg var vis paa Medhold i Retten,
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 saa falde min Skulder fra Nakken, saa rykkes min Arm af Led!
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 Thi Guds Rædsel var kommet over mig, og naar han rejste sig, magted jeg intet!
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 Har jeg slaaet min Lid til Guld, kaldt det rene Guld min Fortrøstning,
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 var det min Glæde, at Rigdommen voksed, og at min Haand fik sanket saa meget,
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 saa jeg, hvorledes Sollyset straaled, eller den herligt skridende Maane,
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 og lod mit Hjerte sig daare i Løn, saa jeg hylded dem med Kys paa min Haand —
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 ogsaa det var Brøde, der drages for Retten, thi da fornægted jeg Gud hist oppe.
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 Var min Avindsmands Fald min Glæd jubled jeg, naar han ramtes af Vanheld —
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 nej, jeg tillod ikke min Gane at synde, saa jeg bandende kræved hans Sjæl.
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 Har min Husfælle ej maattet sige: »Hvem mættedes ej af Kød fra hans Bord« —
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 nej, den fremmede laa ej ude om Natten, jeg aabned min Dør for Vandringsmænd.
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 Har jeg skjult mine Synder, som Mennesker gør, saa jeg dulgte min Brøde i Brystet
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 af Frygt for den store Hob, af Angst for Stamfrænders Ringeagt, saa jeg blev inden Døre i Stilhed! —
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 Ak, var der dog en, der hørte paa mig! Her er mit Bomærke — lad den Almægtige svare! Havde jeg blot min Modparts Indlæg!
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 Sandelig, tog jeg det paa min Skulder, kransed mit Hoved dermed som en Krone,
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 svared ham for hvert eneste Skridt og mødte ham som en Fyrste.
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 Har min Mark maattet skrige over mig og alle Furerne græde,
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 har jeg tæret dens Kraft uden Vederlag, udslukt dens Ejeres Liv,
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 saa gro der Tjørn for Hvede og Ukrudt i Stedet for Byg! Her ender Jobs Ord.
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
